Pirtsakkaa perjantai-iltapäivää!

Se olisi huomenna suvivirren paikka. Koululaiset kirmaavat kohti kesälaitumia, valkolakit painetaan päähän ja todistukset säilötään kansioihin. Syksyllä aloitetaan sitten taas puhtaalta pöydältä ja uudella innolla.

Tuossa juuri edellispäivänä tuumailinkin kukkalähetysteni nihkeää hiipumista, mutta telepatiaan taitaa olla yhä uskominen. Eilen nimittäin sain taas tuliaispuskani Suomen Turusta, ja kylläpä se piristi kauniilla vihreävalkoisella luonnollisuudellaan. Kukat tuovat sopivasti juhlaa tähän vettä jakavaan viikonloppuun!

Kaikkien lomailevien lasten puolesta tietenkin harmittaa tuo kylmyys ja koleus, mutta nyt pitää vain luottaa siihen, että se kesä tulee jossakin vaiheessa.  Myönnän toki itsekin kaipaavani aamukahvin juomista ulkosalla, hellemekkoja ja paljain varpain hyppelyä. Niitä ja kesän kukkaloiston puhkeamista odotellessa, on kuitenkin ihan mukava kääriytyä villaan ja vällyihin ja nauttia kukkakaupan kimpusta.

Nappasin eilen kirjastosta kirjan, jonka lukemista olen lykännyt jo hyvän aikaa. Odottanut muka sitä oikeaa mielialaa ja fiilistä. Ann Heberleinin En tahdo kuolla, en vain jaksa elää oli kuitenkin pakko ahmaista yhdeltä istumalta (kirja ei ole pitkä), enkä malttanut olla soimaamatta itseäni siitä, että luin sen vasta nyt. Jos siis kesäkirjapinoosi yhä mahtuu täydennystä, ja kyseinen kirja on lukematta, suosittelen lämpimästi! Rehellistä ja raakaa, mutta samaan aikaan pohtivaa ja ajattelevaa. Ei mitään kepeää kesälukemista, mutta juuri sellaista kahvipapujen haistelemista niiden kevyempien kirjojen välissä.

Viikonlopun ohjelmaan kuuluu paitsi ensi viikon ruokahuollon, myös jonkinlaisen lomaohjelman laatiminen ja varavuoteen sijaaminen. Me saadaan nimittäin yksi kaupunkilaistyttö luoksemme viikon lomanviettoon, ja sekös tuokin lisää elämää näiden seinien sisään. Uimarantaa ei taida tarvita nyt lomaohjelmaan listata, mutta koetetaan keksiä muista mukavia ajanviettotapoja.

Nyt kuitenkin kirjaston kautta viikonlopun viettoon. Hurjasti onnea kaikille koulunsa päättäville, valmistuville ja heidän vanhemmilleen. Onnistuneita ja hauskoja juhlia teille, ja muuten mukavan leppoisaa viikonloppua kaikille!

Tallenna

Hups vain ja viikko meni. Aamulla piti kellon soidessa oikein miettiä, että mikäs päivä nyt on alkamassa. Tuntuu että vieläkin tuo pääsiäinen sekoittaa päätä. Toisaalta on ihana palata arkeen ja arkirytmiin, mutta onhan tässä myös oma haikeutensa. Nyt pitää kuitenkin nauttia viikonlopusta ennen kuin antaa ajatusten juosta enempää sinne ensiviikkoon. Ja onhan perjantai yksi viikon parhaista päivistä, joten siitä yritetään tänään ottaa kaikki ilo irti.

Nyt kun sateen (ja rakeiden!!!) jälkeen aurinkokin taas jaksaa pilkistellä pilvien lomasta, tekee mieli kaikkea keväistä. Koska helmililjat ja perunanarsissit ovat jo tulleet tiensä päähän, olen tällä viikolla kukittanut kotia astetta kesäisemmällä fiiliksellä. Edellispäivänä löytyi kivat ruukkukrysanteemit, ja nyt viimeisenä löytönä suuri marketta, jonka ajattelin laittaa kuistille. Josko sielläkin jo joku päivä tarkenisi istua iltapäiväkahvilla.

Tänään on siinäkin mielessä viikon paras päivä, että saadaan iskä kotiin ja päästään viettämään iltaa koko perheen kesken. Tosin näin viime yönä unta, jossa mies ilmoitti, ettei enää palaisikaan. Pieni jännitysmomentti viikon päätteeksi siis. 😀 Lasten kanssa on taas menty nakkisoppalinjalla, mutta josko tänään syötäisiin hiukan paremmin. Monta ideaa on kyllä mielessä, pitäisi vain osata päättää. Ensi viikolla on sitten jonkinlaisen ruokavalion puhdistuksen aika, sillä tämä viikko on  mennyt aika herkkupainotteisesti. 🙂

Nyt kuitenkin nopea paikkojen oikominen ja koti vähän ”kutsuvampaan” kuntoon. Viikonloppuun mennään iloisella ja aurinkoisella fiiliksellä!

Hei ihanat! Jos otsikkoon on uskominen, sain tänään kosolti lisävuosia elämääni, sillä nyt on naurettu, hihitetty ja kikatettu oikein kunnolla. Ihana Maria nimittäin huristeli tänne meille tänään iltapäiväkaffeille, ja maailmaa tuli taas parannettua vähän sieltä sun täältä.

Maria on ihminen, jonka kanssa on tullut viime vuosina jaettua aika paljon ajatuksia, ja yhdessä on tullut tehtyä ja nähtyä kaikenlaista. En silti pysty muistamaan, että nauramiselta olisi koskaan vältytty, vaikka ollaan toki vakaviinkin paikkoihin yhdessä ajauduttu. Meitä molempia kuitenkin yhdistää sellainen rento huumori ja itselleen nauramisen taito, jolla selviää aika pitkälle, vaikka kaikki ei aina menisikään kuin Strömsössä. Olen myös hurjan onnellinen ja kiitollinen, että se lähin kollegani on ihminen, jonka kanssa jakaa ajatukset, ilot ja murheet. Jos joskus tökkii, tai mieli vetää matalaksi, päästään tilanteista nopeasti muutaman viestin (ja kymmenien itkunauru hymiöiden) avulla. Asialle kuin asialle on aina löydetty ratkaisu, jolle voi vähintään hymyillä – yleensä jopa nauraa.

Minä tein loimulohisalaatin ja Maria kiikutti Tampereen tuliaisina rahkapullat. Kolme tuntia hujahti ennätyksellisen nopeasti, ja aika loppui oikeastaan kesken. Onneksi välimatka ei ole sen pidempi, joten voidaan ottaa uusiksi taas kun siltä tuntuu.

Niin oli kiva ja energisoiva iltapäivä, että ei pienet räntäsateetkaan jaksaneet sen pahemmin haitata. Viime aikoina päivät ovat tuppautuneet kovin täyteen ohjelmaa, mutta tänään aion nauttia kunnollisen vapaaillan kotosalla ja nappaan mma Ramotswen kanssani sohvalle. Kintut kohti kattoa on ihana nauttia joutilaisuudesta!

Rentoa iltaa myös teille!

Save