Huhhuh, viikonloppu todellakin hujahti ohi!
Olin päässyt totaalisesti unohtamaan, kuinka raskasta muuttaminen ja tavaroiden pakkaaminen on. Ihan kiva palauttaa ajan kultaamat muistot maan pinnalle, ja ravistella omia hamstraajan taipumuksiaan. Karsiminen, se tulee olemaan osa tämän vuoden toimintasuunnitelmaa! Vaikka täytyy kyllä sanoa, että useampi muutto muutamassa vuodessa, väliaikaisasuminen ja omaisuuden varastosijoittaminen ovat kyllä karsineetkin tavaranpaljoutta ihan mukavasti. Silti tuossa keittiöremontin yhteydessä tuli todistettua, että vuodessakin sitä kaikkea turhaa tulee tungettua kaappeihin ihan kohtuuttoman paljon.

Vähän kaksipiippuinen juttu silti, sillä pari peräkärryllistä ei riitä kuvamaan sitä tavaramäärää, joka meille muutti viikonlopun aikana, ja paljon on vielä kuljettamatta. Toisaalta, tasapainon nimissä, laitoimme myös saman verran tavaraa pois. No, katsotaan, onko kaikki nyt muka ihan niin tarpeellista ja tunnearvoilla ladattua, miltä tässä parin päivän aikana tuntui.

Eilen saatiin huhkia ihan keväisessä säässä, juoda pillimehua lasten kanssa ulkona ja kulkea paitahihasilla. Tänään mentiin vähän vähemmän keväisessä säässä ja vesisateessa, mutta onneksi ehdin hiukan ikuistaa kameralle tuota kevään edistymistä. Siperiansinililjat, krookukset ja kevätkaihonkukat nostavat urheana päätään ja muistuttavat, että kevät saapuu tänäkin vuonna.

Raskas ja rankka viikonloppu takana, joten tänäänkin sänky kutsuu meitä väsyneitä ajoissa. Nyt vain odotellaan lauantain kaltaisia kevätpäiviä, että päästään kunnolla kruopsuttelemaan pihaa ja siivoilemaan myrskyn aikaansaannoksia.

Taidan sytytellä hiukan kynttilöitä luomaan rauhallista sunnuntai-illan tunnelmaa. Nautitaan, ja ladataan akkuja uuteen viikkoon.

Sen lisäksi, että siivoilin tänään tosiaan sitä pääsiäsitä pois, on päivään mahtunut vähän toisenlaistakin siivousta. Viikonlopun aikana tyhjennämme appivanhempieni taloa, ja kuten jokainen tietää, muistoja ja tavaroitahan kertyy valtavasti vuosien aikana. Vaikka tälläiset jutut ovat usein vähän haikeita, surullisiakin tavallaan, silti mukavinta on kuitenkin noukkia joukosta ne kivat muistot ja hauskat hetket. Löysimme esimerkiksi mieheni vaatteita seurustelumme alkuajoilta, ja kaikenlaista muuta mikä nostatti hymyn huulille, ja muistoja mieleen. Miehelläni on kaksi pikkuveljeä, joista reilun kymmenen vuoden saatossa on tullut itselleni melkein kuin veljiä myös. Niinpä sen siivoilun joukkoon mahtui myös hyviä nauruja ja hauskoja muistoja menneiltä vuosilta.

Mikki Hiiri -kalsareita, seinäkello jossa komeilee Kermit ja Miss Piggy (kuulemma kuuluisi meille!) ja monia muita, vähemmän tunteita nostattavia, mutta silti viihdyttäviä löytöjä.

Mutta nyt on kyllä ihan väsy olo, ja huomenna pitäisi taas jatkaa heti aamusta. Niinpä painelen nopeasti suihkun kautta nukkumaan. Kenties Muppet-kellollekin vielä löytyy paikka! 😉

Tyhjensin eilen vanhan iPhone neloseni kaikki kuvatiedostot tietokoneelle ja jumituin tarkastelemaan noita hemmetin huonolaatuisia, mutta niin kovin suuren tunnearvon sisältäviä kuvia. Kesästä 2012 asti olin tallentanut puhelimeen satoja kuvia, joissa näkyi meidän jokapäiväistä elämää, silottelematta, kaunistelematta ja kuvakulmia miettimättä.

Aina välillä joku innostuu ruotimaan blogien liian siloteltua linjaa, ja liian hyviä kuvia. Itse mielelläni katselen blogeista kauniita kuvia, ja kieltämättä jopa inspiroidun enemmän siitä vähän silotellummasta linjasta, ja kauniista yksityiskohdista, kuin pyykkikasoista, joita löytyy kyllä ihan omastakin takaa.

Päätin silti kerätä tähän hiukan näitä silottelemattomampia kuvia,  kuin jonkinlaisena todisteena siitä, että ihan tavallista elämää jokainen bloggaajakin elää, eikä ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat kuvat ole välttämättä juuri niitä laadukkaimpia ja harkituimpia otoksia. Kas näin, olkaa hyvät! 🙂

Kollaasi 1
Kesä 2012. Asuimme väliaikaisasunnossamme, jossa kuvista on otettu kolme. Niilon munkkikuva on vanhempiani puutarhasta. Ensimmäinen kuva on vauvamahastani, ja lähetin sen aikoinaan siskolle kertoakseni, että meille tulee toinen lapsi. Kuva ei kuitenkaan koskaan mennyt perille, josta seurasi ikävä väärinkäsitys. Siskoni sai tietää raskaudestani kun kerroin asiasta blogissa. Väärinkäsitykset korjattiin, ja asia on kunnossa. 🙂
Väliaikaiskodissamme tietokone oli olohuoneen nurkassa. Kolme huonetta ja keittiö. Tuolloin vielä etsimme sitä oikeaa kotia. Keittiön ikkunan takana kasvoi villiviini, ja loppukesästä ikkunasta ei enää nähnyt ulos.

Kollaasi 2
Syksy 2012, koti löytyi, ja muutimme heti parin viikon loman jälkeen. Kaikki oli kaaosta, keittiön oleskelupääty näytti pitkään tuolta; Kenkiä ja kaikkea mahdollista irtoroinaa. Takana näkyy myös työhuoneen musta Upo-uuni. Kuvaa ruusutapetista ei koskaan tainnutkaan päätyä blogiin asti.  Elämämme rankin syksy. Onnellinen, mutta rankka. Tuntuu, että siitä on ikuisuus ja tavallaan se on ihan hyväkin. Vaikka remontti joskus vähän laittaa mieltä matalaksi, on välillä kuitenkin ihan hyvä katselle, mitä kaikkea sitä lopulta on saatukaan aikaiseksi. Elämään mahtui kuitenkin ihan tavallistakin arkea, kuten lihapullien pyörittämistä. 🙂

Kollaasi 3
Talvi 2012-2013. Joulu mentiin niin vähällä laittamisella, kuin vain mahdollista. Äitini tekemä piparkakkumuumitalo, ja joitakin joulukoristeita kuitenkin laitettiin esille. Joulukuussa olimme appivanhempieni juhlissa, joissa Niilo otti kuvan minusta. Istun äitini vieressä, ja mielestäni tuo on yksi tärkeimmistä omakuvistani, eikä vähiten kuvaajan vuoksi. Talvi oli luminen, ja tammikuussa saatiin pieni nyytti elämäämme. Pikkuinen poikani kasvoi yhdessä yössä (tai aamussa) isoveljeksi, ja meitä olikin kolmen sijaan neljä.

Miten nopeasti aika viliseekin ohi, kun sitä seuraa vanhan puhelimen kuvavirrasta. No, mutta näitä on kuulkaas hurjasti lisää, joten voi olla, että näytän teille joskus muitakin vähän silottelemattomampia juttuja! 🙂

Mutta nyt me jatketaan myrskyn ihmettelemistä. Tuosta ei enää kauheasti tarvitsisi yltyä!