Heinäkuun helteet, ne parhaimmat lomakelit Suomessa. Noh, tänä vuonna ne jäi tulematta. Oikeastaan ne miehen lomaviikot ennen juhannusta osuivat aika nappiin kelien puolesta, vaikka kylmyyttä tuolloin valiteltiinkin. Olipa ainakin kuivempaa, ja aurinkoisempaakin.

En yleensä valvo kovin myöhään, olen koittanut pitää jonkinlaisen rytmin kesälläkin yllä. Eilen ilta kuitenkin venähti myöhäisen illallisemme jälkeen, ja puolilta öin ihastelin ruokapöydälle palamaan jäänyttä kynttilää. Pimeässä sen tunnelma oli uskomattoman kaunis – valo melkein kuin sadusta. Tajusin, ettei sykyn tuloa kannata murehtia, siinäkin on omat puolensa.

Eilen aamulla vanhempieni pihassa tuntui tuttu tuoksu. Sanoinkin isälleni, että tuoksuu ihan koulunalulta. Syksyltä, loppukesältä. Kostea ja kolea ilma on saanut luonnon tuoksumaan syksyisemmältä, kuin vuosi takaperin samaan aikaan. Silti tiedän, ettei siihen ole enää kauaa, kun nenässä tuntuu taas kypsien omenien tuoksu, ja aamuissa raikas kirpeys.

”Syksyllä kun koulu alkaa.” Toukokuussa se tntui olevan ikuisuuden päässä, nyt siihen on viikko. Viimeinen lomaviikko, viimeinen kesäviikko.

Seuraavan viikon ajan vedetään keuhkot täyteen ilmaan. Nautitaan aamuista, joilloin ei ole kiire minnekään, ja pidetään pyjamia pitkälle iltapäivään asti. Kohta se loppuu.

Tervetuloa elokuu!

Suloista loppukesän lauantaita. Muistakaa polttaa kynttilöitä!

Tiedättekö ne kaupan hevi-osaston pienet ruukkuyrtit? No, niitä tuli ostettu toukokuussa monta, kun ihastuin syömään mozzarellaa tomaatin ja basilikan kanssa. Yhden basilikaruukun tungin kuitenkin multaan kasvamaan, koska en keväällä jaksanut kylvää kyseistä yrttiä.. Jep, enää ei tarvitse ostaa ruukkuyrttejä. Ollaan jokseenkin omavaraisia! 🙂

Kaikki muut yrtit löytyykin ulkoa, mutta herkän basilikan olen aina pitänyt visusti sisällä. Ja, ihan se on tuntunut olostaan nauttivan!

Latvustosta huomaa, että vähän aikaa on ollut basilikakiintiö täynnä, mutta taitaakin olla taas aika latvomiselle – ja ehkä mozzarellallekin! 🙂

Kivaa perjantaita. Niin, ja heinäkuun viimeistä!

Voihan tätä auringon hellimistä. Vaikka kuinka on yrittänyt pitää mielen positiivisena, niin kyllä sateet ovat ajaneet ihmisen niin pieneen. Välillä on ollut itku herkässä, tuntuu, että seinät meinaavat kaatua päälle. Aina sataa, ja pihassa seisoo vesi.

Tiedän, ettei pari aurinkoista päivää pelasta täkäläisiä viljasatoja, mutta mun mielenterveydelle niillä on äärettömän suuri vaikutus. Fillarointi on mulle se kesän ykkösjuttu, ja tänä kesänä pyörään on tullut kilometreja ennätyksellisen vähän. Kun tarakalla istuu aina pikkumatkustaja, ei lenkit voi olla kovinkaan pitkiä. Itseä ei isompikaan sade kaada, mutta kyytiläiselle tulee helposti epämukavat oltavat, kun taivas repeää.

Eilen pidettiin kaupunkiajoharjoitukset, ja tänään lähdettiin koko porukka vähän pidemmälle kierrokselle. Pyörälenkistä tulee pyöräretki, kun mukaan pakkaa pillimehua, ja välillä pysähtyy ihailemaan maisemia. Pääsinpä jopa eroon takaistuimesta, kun mies viritteli peräkärryn omaan mankeliinsa. Tuleva koululainen sotki pyöräänsä kaksi ja puoli tuntia, eikä yhteenkään ylämäkeen tarvinnut pysähtyä.

Nautitaan siis kesästä, kun se vihdoinkin on täällä! Jäätelökin maistuu muuten paljon paremmalta kun sen istuu syömän aurinkoon. 😉

Ihanaa keskiviikkoa!