Koko helmikuu on meinannut mennä kiireineen ja sairasteluineen ikään kuin ohi, mutta tänään tarrasin kiinni jostakin vähän keväisemmästä fiiliksestä. Lapsille uusia vaatteita, kotiin kukkia ja kirsikan oksia. Ja johan auttoikin!

Keltaiset narsissit eivät tosin vielä jaksa innostaa, mutta perunanarsisseissa (”Bridal Crown” ) on aina ollut jotain tosi kaunista. Harmi, etteivät ne yleisesti kuulu suomalaisten joulukukkiin, minä nimittäin ostaisin näitä oikein mielelläni myös jouluksi. Joulun viimeinen amarylliskin muuten avasi suuret kukkansa viikonlopun kunniaksi, joten nautin kukkaterapiastani koko rahalla.

Illaksi olisi tiedossa poppareita ja leffaa. Ei ollenkaan paha sekään. Täytyy sanoa, että tämä viikonloppu tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Rauhallista lauantai-iltaa.

Tallenna

Yhdessä syöminen ja ruokailuhetkeen panostaminen puhuttavat aika ajoin, ja taisi olla viime viikolla kun taas luin jonkin tekstin aiheesta. Se että perheet eivät kokoonnu enää päivittäin yhteisille aterioille johtuu toki teineistä, joita homma ei kiinnosta, tai sitten (kuten meillä) yhteisen ajan puutteesta. Perheillä ei ole yhteistä aikaa, ja ruokailuista on tullut monelle pakollinen perustoiminto, joka kuitataan usein nappaamalla jotain nopeaa.

Aikoinaan kun opettelin uudelleen tervettä suhtautumista ruokaan, koko ajatus lähti positiivisesta kokemuksesta ruokailuun. Syö yhdessä muiden kanssa ja panosta ruokailuhetken tunnelmaan. Näitä ohjeita olen yrittänytkin noudattaa, ja jopa siinä määrin, että silloin kun ei ole ruokailuseuraa, panostan muihin juttuihin. Vaikka keittiön pöydälle mahtuu yhden ruokailijan lisäksi toki paljon tavaraa läppäristä lähtien, saatan silti tyhjentää koko pöydän ja kattaa itselleni kauniisti lautasliinoista lähtien. Toki tulee päiviä kun ruokailen seisaaltaan, nappaan jotain eilisen tähteitä sen enempää asiaa ajattelematta, popsin eväitä muovirasiasta tai syön samalla kun tuijotan tietokoneen näyttöä.

Mulle itselleni on kuitenkin hurjan tärkeää, että koko perhe kokoontuu yhdessä pöydänääreen. Joskus se saattaa onnistua viikonloppuaamuisinkin, mutta parasta on tietenkin, kun noita hetkiä saa mahdutettua arkipäiviin. Yhteinen päivällinen ja iltapala ovat omia suosikkejani, koska niihin on mielestäni mukava päättää päivä. Kokoontua yhteen ja olla hetki yhdessä ilman ulkoisia ärsykkeitä. Kun syödään yhdessä on kiva kattaa kauniisti – jälleen niistä lautasliinoista lähtien. Arkiruokakin maistuu paremmalta kun sen saa syödä viihtyisässä ympäristössä.

Meillä arkeen ja juhlaan ei myöskään ole erillisiä astioita. Astiat ovat käyttötavaraa ja arjestakin voi tehdä juhlaa. Juhlavuus syntyy sitten ihan muista jutuista. Pellavaisista lautasliinoista, koristeista, kukista, tunnelmasta ja juhlasta itsestään. Toki ruokakin vaikuttaa; Joulun tunnelma tulee jouluruuasta, ja arki pyörii yksinkertaisten arkiruokien ympärillä.

Uuteen nousuun -postauksen arkikuvissa vilahtikin uudet Tine K:n Deli -lautaseni, joihin olen täysin rakastunut. Deli -sarjaa meiltä löytyy jo paljon tarjoiluastioiden muodossa, mutta koska astiaston hurmaavan harmaa sävy miellyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan, halusin niitä lisää. Nyt kun aikoinaan kihlajaislahjaksi saatu ja vähitellen kerätty Gantin astiasto alkaa olla jo kolhuilla (ja ihan silkasta kyllästymisestä myös), päätin että meillä on aika uusia lautaset. Lautaset tilasin Homenordilta, ja kulhoja olen kerännyt vähitellen sieltä täältä. Seuraava hankinta onkin sitten sarjan isot ruokalautaset.

Ikean Pokal -juomalasit ovat meillä ihan arkikäytössä, joskaan en oikein pidä niiden harmaantumisesta. Vanhoja pöytähopeita meillä käytetään paljon, ja keräsinkin niitä aikoinaan kirpputoreilta ja tilasin Ruotsin puolelta. Uudemmat hopeat ovat jääneet käyttämättä, sillä näissä on mielestäni paljon kauniimpaa patinaa, joskin jonkun muun mielestä ne kaipaisivat pikaista kiillotusta. 🙂

Tässäpä meidän yhden arkipäivällisen kattaus. Niin, ja lautaselle pääsi keväisen vihreää hernesosekeittoa. 🙂

Sanotaan, että arkea jaksaa taas ihan uudella tavalla, kun siihen saa mukavaa ja positiivista vaihtelua. No sitä viikonloppu siskon kanssa todellakin tarjosi. Toki meitä perjantai-iltana hymyilytti, kun makasimme sohvalla peittojemme alla Yle Areenasta Hercule Poirotia katsellen, ja karkkia napostellen. Että voisihan siskokset aikaa vähän villimminkin viettää. Mutta kun ei ole tarve. Ei oikeastaan ollenkaan. Miehenikin kävi meitä siinä moikkaamassa ja pudisteli päätään, kun lasissa kuohui ainoastaan colajuoma. Huvittavaa oli kuulemma myös se, että vessareissujen ajaksi ohjelma piti laittaa pauselle, kun kuitenkin osataan joka tarina ulkoa. Niin no. Onneksi on sisko, ja siskon kanssa lupa tehdä asiat juuri niin kuin kivalta tuntuu.

Lauantaille mahtui sitten aikaa myös vanhempiemme luona ja lapset jäivät yökylään. Jääkaapissa meillä oli illaksi Fresita-pullo, mutta sekin unohtui korkata. Meikkaamiseen tuhrattiin aikaa ruhtinaallisesti, kun käytiin läpi molempien kosmetiikkalöydöt ja testailtiin tuotteita. Jep, todellista tyttöjenaikaa. Viiden jälkeen sitten lähdettiinkin jo Poriin, jossa olimme tosiaan Murha Mestareiden murhamysteeri-illallisella. Jos et ole vielä murhaa ja illallista tajunnut yhdistää, voin todellakin vain lämpimästi suositella. Reilut neljä tuntia kului kuin siivillä, vatsa täyttyi mukavasti ja kotiin päästiin jo yhdentoista aikaan. Kotimatkalla haukoteltiin ja naureskeltiin, että luojan kiitos, ei tarvitse tämän enempää yöelämää kokea.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu ylitti jopa omat odotukset, ja mikä parasta, loppukuusta pääsen tuulettumaan siskon kanssa uudelleen kun vierailen vuorostani hänen luonaan. En niin tuota ystävänpäivää sen varsinaisessa (siinä amerikkalaisessa) merkityksessä jaksa vouhottaa, mutta mikäs sen parempaa ystävänpäiväviikonlopun seuraa kuin oma sisko, joka on kulkenut vierelläni kohta 32 vuotta!

Täällä vitetetään maanantaita hyvinkin rennosti, äiti jopa ehkä tyllihameista tytärtään (kerhossa oli tänään kuvaus) vielä rennommin, mikäli vain vaatetusta katsoo. Koska huomenna on taas reissupäivä, tänään nautitaan kodin lämmöstä ja varsin yksinkertaisesta elämästä. Toki siihen mahtuu kasa pyykkiä, kaupassa käyntiä ja ruokahuollon suunnittelua, mutta en tiedä johtuuko viikonlopusta vai mistä, kun nekin tuntuvat tänään niin kovin kivoilta jutuilta kaikki.

Niin, että nyt vain kivaa viikkoa kivan viikonlopun jatkoksi.