Tiedättekö sen ärsyttävän jutun, kun selattuasi nettikauppojen mattovalikoimaa, koko Facebook muuttuu yhdeksi isoksi mattomainokseksi? Tietokone herää salaperäisesti lepotilastaan aina kun seisahdat sen eteen, ja sattumalta näytöllesi poukkii sen yrityksen mainoksia, jonka sivuilla satuit juuri käymään?
Koska nykyaikana tekojasi ja elämistäsi ei seuraa ainoastaan utelias naapurisi, kannattaa tietojensa suojaamiselle uhrata ajatus tai kaksikin. Olen mukana Indiedaysin ja F-Securen kampanjassa ja tarkoitukseni onkin nyt herätellä teitä aktivoitumaan tietoturva-asioissa. Kerron paitsi omista, ei niin mukavista kokemuksista, tarjoan teille ihan ilmaista F-Secure SAFE -kokeilua ja postauksessa on myös arvonta.

”Kukapa olisi kiinnostunut juuri minun tekemisistäni, tai onko sillä nyt niin kauheasti merkitystä, jos joku tietää, mitä nettikauppoja selailen, tai mitä sieltä katselen?”
”Eiköhän luottokorttivarkaatkin tavoittele niitä rajattoman Amexin käyttäjiä enemmän kuin tällaisia tyhjätaskuja?”
”Kukaan ei voi kiinnostua näin tavallisen ihmisen elämästä kovinkaan paljoa, ja jos kiinnostuu, niin antaa kiinnostua.”

Siinä muutama ajatus joihin tuudittauduin useita vuosia. Lähtökohtaisesti ajattelin, että yksikään ihminen ei voisi olla kiinnostunut tuiki tavallisesta elämästäni, enkä pitänyt sitä itse ”vakoilemisen” arvoisena. Omaan henkilökohtaiseen kiinnostukseeni perustuvaa mainontaa pidin lähinnä kätevänä, en häiritsevänä.

Sitten alkoi tapahtua outoja. Pieniä juttuja, ja liian paljon sattumia,  jotka saivat tietokoneella olemisen tuntumaan oudolta.  Lopulta viime vuonna koittikin päivä, kun nettiin ei enää päässytkään. Tai pääsi, mutta jokainen laite ohjasi käyttäjänsä yhdelle ainoalle sivulle. Yritin blogiin ja sähköpostiini, mutta ei, koko internetin ihmeellinen maailma oli kutistunut yhteen ainoaan sivuun. Meidät oli sananmukaisesti kaapattu!

Onneksi ja Luojan kiitos, saan bloggaajana tarvittaessa apua Indiedaysin omalta velholta, sillä ilman häntä olisi paniikkini ollut paljon suurempi. Toki tilanteen korjaaminen vaati vaivaa ja työtä. Kuten tiedätte, ei ole esimerkiksi ihan pikkujuttu vaihtaa salasanaansa jokaiselle sivustolle. Mutta tapaus herätti. Sen jälkeen en ole pystynyt tuudittautumaan tavallisuuteeni, vaan ihan oikeasti ymmärrän, että ongelmat verkossa ovat tätä päivää ja koskevat meitä ihan jokaista. Jopa meitä tavallisia tallaajia, joiden sähköpostit eivät sisällä valtiosalaisuuksia.

Liikaa ei voi suojautua, kerrotaan koulun terveystiedon tunnilla, ja sama pätee aivan varmasti myös netinkäyttöön. Silti moni säästää juurikin niissä turvallisuuskuluissa, koska paitsi että niihin menee rahaa, yleensä ohjelmien asennuskin on hankalaa ja aikaa vievää. Asia, jota tulee helposti lykättyä tuonnemmaksi.

Kotimainen F-Secure SAFE on kuitenkin virkistävä poikkeus, ja itse asiassa, ihan ensimmäinen tietoturvaohjelma jonka olen itse asentanut tietokoneelle! Nimittäin asentaminen on tehty niin helpoksi ja vaivattomaksi, ettei kukaan voi väittää, etteikö osaisi asentaa itselleen suojaohjelmaa.

Pahvinen tuotepakkaus ei sisällä oikeasti konkreettista tuotetta, vaan kätkee sisäänsä koodin ja selkeät ohjeet. F-Securen sivuilla luot vain itsellesi tunnukset (ei vaadi kuin nimitiedot, käyttäjätunnuksen ja salasanan), ja näpyttelet koodin sille varattuun kenttään. Tämä oma pakkaukseni on tarkoitettu kolmelle laitteelle, joten kahden seuraavan laitteen kohdalla riittää, että kirjaudut sisään, ja kun sivusto kysyy, tahdotko suojata tämän laitteen, vastaat vain kyllä. Puhelimeen tosin latasin F-Secure SAFE sovelluksen, johon kirjauduin sisään ja lisäsin laitteen suojaukseen samaan tapaan kuin koneen ja läppärinkin.

Nyt teillä kaikilla on mahdollisuus ladata itsellenne neljän kuukauden kokeiluun F-Secure SAFE. Klikkaat vain itsesi F-Secure SAFE sivulle, ja lataat ohjelman heti maksutta käyttöösi.

Jos käytät nettipankkia, teet ostoksia verkossa tai haluat suojata laitteet myös lapsille turvallisiksi, suosittelen F-Securen SAFE -palvelua.  Palvelu antaa mielenrauhan niin omien tietojen suojaukseen, kuin myös siihenkin, ettei lapsesi silmille osu netin uumenista mitään sopimatonta. Meillä on aikaisemminkin käytetty F-Securen suojauksia, mutta tämä SAFE -palvelu on ehdottomasti laajin kokeilemamme tietoturvapalvelu. Plussaa annan helppoudesta, sillä en itse varsinaisesti ole mikään neropatti vastaavien suojausten kanssa.

F-Secure SAFE on myös hyvä lahjaidea opiskelemaan lähtevälle, kenties uuden tietokoneen saaneelle nuorelle, tai rippille pääsevälle ja uutta kännykkää toivoneelle teinille. Siinä uusien laitteiden hurmoksessa kun usein turvallisuus sattuu jäämään huomiotta.

Lukijakilpailu:

Kerro miksi juuri sinä tarvitisisit F-Secure SAFE:n vuodeksi?
Saan arpoa vastauksistanne kaksi voittajaa, jotka molemmat tosiaan saavat veloituksetta vuoden ajaksi F-Secure SAFE:n.

Jätä kommenttisi viimeistään maanantaina 30. 5.2016, ja ole mukana arvonnassa!

Muista myös ladata ilmainen neljän kuukauden kokeilujakso F-Secure SAFE -sivuilta.

Aurinko paistaa ja ulkona tuoksuu kesä: Ei yhtään hullumpi päivä ollakseen ihan tavallinen tiistai!

Täällä on toivuttu hyvinkin vaiherikkaasta viikonlopusta, johon mahtui paljon hyvin suunniteltua ja aikataulutettua menoa, mutta (kuten elämään kuuluukin) myös niitä vähemmän kivoja yllätyksiä.

Perjantai oli jo yhtä juoksemista. Esikoinen piti kuljettaa musiikkileirilleen, ja olin haalinut itselleni illaksi vaikka mitä rästitöitä, joista ei sitten tietenkään kaksin kolmevuotiaan kanssa tullut yhtään mitään. Lauantain humputin naisporukalla Tampereella aamuvarhaisesta iltamyöhään – tai ainakin siihen viimeiseen junaan saakka. Sunnuntaiaamulle vekkarit viritettiin taas kukonlaulun aikaan, koska tarkoitus oli ehtiä käymään pääkaupunkiseudulla hoitamassa pari sovittua asiaa ja iltapäiväksi kiireesti takaisin pojan konserttia kuuntelemaan.
Ja puh ja pah! Vähän yli puolen välin pääsimme matkallamme, kunnes auton vaihteisto päätti lakata toimimasta. Siinä väsyneenä ja nälkäisenä ei kauheasti naurattanut, ja lopulta hinauspalvelu vei auton lähimpään merkkihuoltoon, ja me palasimme takaisin kotiin häntä koipien välissä. Lopputulos oli siis se, että auto pääsi lähemmäksi päämäärää, kuin me matkustajat.

Jos nämä takaiskut voisi jotenkin ennustaa, olisin kyllä varsin lyhyeksi jääneen yön jälkeen voinut nukkua pari tuntia pidempään ja jättää tuon viiden tunnin hukkareissun ihan vallan tekemättä. Lopulta tosin lohduttauduin sillä, että automatka olisi voinut tyssätä paljon pahemminkin, ja pääasia on, että me ihmiset olemme kunnossa. Mutta harmittaahan se silti. Vaikka käynti olisi ollut hyvinkin pikainen, tarkoitus oli kuitenkin moikata myös siskoni perhettä ja vierailua oli tietenkin kovasti odotettu.

No, iltapäivällä konsertin jälkeen isompi ketutus vaihtui harmitukseen, ja siihen samaan harmituksen harmaaseen massaan upposi myös MM-hopea. Eilinen menikin sitten asioiden uudelleenjärjestelyssä siinä määrin, että unohdin tyystin jopa koulun vanhempainillan, mutta onneksi Niilon luokkakaverin äiti kysäisi, josko poika menisi heille vanhempainillan ajaksi, ja kovalla kirityksellä sain kuin sainkin miehen ajoissa kotiin, ja pääsimme pojan kanssa lopulta niinkin hyvissä ajoin liikkeelle, että valitsimme kulkupeliksi fillarin. Ihan sattumuksetta ei tosin sekään reissu loppuun asti mennyt, mutta valitsin tilanteen lähestymistavaksi sunnuntaina toimineen ajatusmallin: Kun apuun ei tarvita ambulanssia, kaikki on lopulta ihan hyvin! 🙂

Toukokuu antaa parastaan ja ulkona on täysi kesä. Pienen flunssapotilaan kanssa yritänkin nyt nauttia niistä kaikista mahdollisista positiivisista jutuista, sillä uskon vakaasti että tästäkin saadaan vielä oikein hyvä viikko aikaiseksi!

Luumupuut kukkivat nyt parhaimmillaan ja ulkona odottaa muutama istutustyö. Taidan vetää kesämekon ylleni ja nauttia hiukan puutarhaterapiaa!

Tiesittekö, että meneillään oleva viikko on Lasten lintuviikko? Jep, en tiennyt minäkään. Mutta sellaisen pikkupoikien nikkarointi-innon te varmaan tiedätte, ja siitä tämäkin lintupönttöily sai alkunsa. Meillä nimittäin poika on jo pitkään halunnut nikkaroida linnunpönttöjä, ja isäni lupautui näihin talkoisiin, koska on huomattavasti lintuvalveutuneempi kuin minä ja mieheni. Puutavaraa kyllä löytyy varastosta vaikka niihin miljoonaankin pönttöön (tai no, moneen ainakin), mutta otsikolla viittaan Suomen suurimpien luontotoimijoiden (Metsähallitus, BirdLife Suomi, WWF Suomi, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus…) saman nimiseen kampanjaan, jonka tarkoitus on ”nostaa Suomen oksistoon miljoona linnunpönttöä toukokuun 2017 loppuun mennessä”.

Pienen pojan into ja innostus ei kovin pitkiin nikkarointeihin riitä, mutta eilen pihapuihimme nousi kolme pönttöä, jotka olivat illalla jo varsin asutun oloisia. Lisää kuulemma on tulossa, ja mikäs siinä, koska pidän kovastikin linnunlaulusta. Puita ja pihaakin on sen verran, että joukkoomme mahtuu kyllä sirkuttajia ja visertäjiä.

Olen älyttömän tyytyväinen siitä, että lapsella on vieläkin noin tavallisia innostuksenaiheita kaikista nykyajan virikkeistä huolimatta. Että ilo syntyy ihan siitäkin kun saa seurata pikkulintujen lentämistä pönttöön ja takaisin puun oksille. Samalla häpeän oman lintutietoni vähäisyyttä, sillä voin käsi sydämellä myöntää, etten eilen ikkunan takaa lintuja seuratessa osannut vastata lapselleni, mikä lintu pönttöön lensi. Puolustan itseäni värinäölläni (tai paremminkin -sokeudella), sillä lintujen värityksen hahmottaminen luonnossa on itselleni täysin mahdotonta. Kuten monen muunkin asian kanssa, näkemiseni perustuu muotojen hahmottamiseen tai tietoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tunnistaisin harakan harakaksi vaikka väritys muuttuisi vihreävalkoiseksi, sillä erotan muodon ja värien kontrastin. Muita lintujen tunnistamiseen käyttämiäni keinoja ovat äänen ja liikkumistavan oppiminen, joten västäräkin tunnistan maassa linnun tavasta liikkua, mutta korkealla oksalla hiljaa istuva lintu on silmissäni ainoastaan pieni.

Lasten luonnollinen uteliaisuus ja halu oppia uutta on aika kadehdittavaa. Eilinen oli myös hyvä opetus siitä, ettei lasten kanssa aina tarvitse puuhata mitään niin kovin ihmeellistä ja erikoista, vaan oikeasti aika tavallisetkin jutut aikuisen seurasta ja huomiosta nauttien tuovat pienelle ihmiselle onnea. Tiedä vaikka tässä samalla oppisi itsekin monia uusia asioita luonnosta. Täytynee siis jatkossakin opetella enemmän lintujen tunnistamista YouTube -videoiden avulla, jotta en vaikuta lapsen rinnalla täysin pöntöltä. 🙂

Tuolla sivustolla on mielestäni aika ihanasti kiteytetty tuon pönttökampanjan idea: ”Miljoona linnunpönttöä tarkoittaa kymmentä miljoonaa linnunpoikasta, satoja tuhansia retkiä luontoon ja valtavasti onnittelusirkutusta sata vuotta täyttävän Suomen kunniaksi.”

Tämä ei nyt ollut minkäänlainen yhteistyöpostaus, vaan enemmänkin ihan suora kehotus pönttöaskarteluun ja lasten kanssa puuhailuun. Tulee nimittäin aivan varmasti myös niitäkin kesälomapäiviä, kun ei ole niin yhtään mitään tekemistä. Silloin muutama laudanpätkä voi osoittautua suureksikin iloksi!

Poika tuumasi aamulla, että mahtaako sitä pystyä keskittymään koulussa mihinkään, kun on niin innostunut niistä linnuista. Sanoisin, että ollaan jokseenkin positiivisen ongelman äärellä! 🙂