No johan! Syksyn ensimmäinen flunssa on täällä. Sitä jo viime viikolla pari päivää tasaista arkea elettiinkin, ja nyt pidetäänkin sitten sairastupaa. Äärettömän huonoa tuuria, vai sanoisinko jopa että ennätyksellisen huonoa. No, flunssia tulee ja niitä menee, eikä mistään sen vakavammasta ei ole kyse. Harmi vaan, että se arki sellaisenaan katkesi heti, kun juuri tässä alussa sitä intoakin on ihan eri tavalla. Toisaalta rehtiä, että se arki muistutti koko olemuksestaan heti kättelyssä! 🙂

Vastustuskyky sinänsä on melko yksilöllinen juttu, joka myös vahvistuu tai heikkenee elämäntilanteen mukaan. Ylipäätään terveelliset elämäntavat lujittavat sitä, mutta eihän se toki niin yksioikoista ole, että ihminen joka sairastuu usein flunssaan eläisi automaattisesti epäterveellisesti. Toisaalta joku saattaa saada hyvän vastustuskyvyn vaikkapa työnsä kautta. Esimerkiksi lasten kanssa työskentelevät tuttavani ovat monet aika kovaa rautaa flunssapöpön edessä. Toisaalta vaikkapa stressi saattaa altistaa pöpöille muuten hyvän vastustuskyvyn omaavaa.

Mutta aina on myös poppakonsteja. Joku popsii greippejä päällään seisoen (noin niin kuin kuvainnollisesti), ja joku toinen heittää kitaansa päivittäin kourallisen vitamiineja purkista. On superfoodit, auringonhattu-uute (jonka nimeen muuten vanhempani vannovat (yök en syö!)) ja homeopaattiset rohdot. Joistakin on tutkimustietoa, mutta suuri merkitys on tietenkin plasebovaikutuksella, eli sillä korvienvälissä tapahtuvalla prosessilla. Tiedänpä muuten myös ihmisiä, jotka tahdonvoimallaan selättävät perus kausiflunssaakin isommat ongelmat.

Syksy tuo jossain määrin aina tullessaan myös flunssat ja nuhapöpöt, joten nyt olisi kiva kuulla teidän vinkkinne pöpösotaan. Sauna, viina ja terva, vai kenties joku superhypersmoothie? Eikä tarvitse siis olla mikään tutkimukseen pohjautuva lääkintäkeino. Olisi hauska esimerkiksi kuulla, luottaako joku vielä aktiivisesti sipulimaidon voimaan.

Onneksi eilen keitettiin iso kattilallinen kanakeittoa. Eikös se ole jenkkileffojen mukaan paras lääke flunssapotilaalle! 🙂

Mahtavaa maanantaita!

Tallenna

Se on tämä! Villasukat, kynttilät, hyvä kirja ja tuhti annos kahvia. Elämän pienet ilot, jotka tuovat päivään tietynlaista luksusta! Yhdenlainen tapa rentoutua ja heittää kaikki tylsät jutut hetkeksi mielestään.

Kuten eilenkin, nousin tänään jo ennen seitsemää ja oivalsin, miksi aikoinaan olin hyvinkin vannoutunut aamuihminen. Aamuissa ja aamupäivissä on jotakin ihan erilaista kuin iltapainotteisessa elämässä, johon viime keväänä liu’uin. Jotenkin en saanut itseäni niskasta kiinni aikaiseen nukkumaanmenoon, mutta nyt arjen alkaessa päätin, että tämä on asia jonka suhteen haluan kehittyä. Myönnän, että mies vähän viime viikolla pyöritteli silmiään, kun tuumasin ilta yhdeksän jälkeen, että eiköhän mennä nukkumaan. Mutta kyllä sen sitten seuraavana aamuna nahoissaan tuntee, että unta on tullut nautittua kunnolla. Loistava fiilis, josta en halua luopua edes viikonloppuna.

Tulin miettineeksi muutenkin tätä ”puhtaalta pöydältä” asiaa, josta viikolla kirjoittelin Parempia ihmisiä -postauksessa. Ehkä sitä tosiaan joskus piti tärkeänä tulla paremmaksi ihmiseksi aivan toisessa mielessä. Ulkoisestikin joka suhteessa piti pyrkiä parempaan, kun nykyisin sitä tulee enemmänkin ajatelleeksi asioita sen kautta mikä tuntuu hyvälle. Oma hyvinvointi ajaa monessakin suhteessa nykyisin edelle, ja itseään voi näemmä opetella myös kuuntelemaan. Ja kaipa siinä jollakin tapaa paremmaksi muuttuu, kun voi hyvin. Kunhan muistaa, että itseään voi verrata vain itseensä. Muunlainen vertailu ei pidemmän päälle hyödytä ketään.

Tänään tuntui taas ihanalta kääriytyä villapaitaan. Nauttia kiireettömästä aamusta ja viritellä kaikessa rauhassa mieltään tulevaan viikkoon. Kontaktimuovin kanssa taistelu ja pulpettipaperin valmiiksi taittelu eivät nekään jää roikkumaan sunnuntai-illan viimeiseksi koitokseksi.

Näistä tunnelmista on ihan kiva ponnistaa tuohon sunnuntain aikataulutetumpaan osuuteen.

Rentouttavaa päivää!

Tallenna

Huomenta!

Muutama kuva perjantai-illalta. Ja näissä on muuten kesäinen fiilis, vaikka ilta olikin kolea. Kiva aloitus viikonlopulle ja arjelle. Tulin miettineeksi, että elämässä pitäisi ehkä enemmänkin keksiä syitä kakun leipomiseen. 😉

Nyt on se ihana aika vuodesta, kun maljakkoon saa ottaa pallohortensian oksia. Tykkään niistä aivan mielettömästi, mutta viime keväänä ehdin jo pelästyä hortensiani kohtalosta, kun tuntui, että se heräsi talvilevoltaan niin kovin myöhään. Eihän se ihme olisi ollut, jos hortensia olisi ollut yksi niistä kasveista, joille lumeton maa ja kovat pakkaset olivat liikaa.

Käytiin vielä ennen iltapaa koko perheen voimin kävelyllä, ja vaatetta sai kyllä pukea ihan kunnolla ylleen ilta-auringosta huolimatta. Tänään herättiinkin sitten kunnon vesisateeseen. Mutta ei anneta sen häiritä, vaan nautitaan viikonlopusta. Jos jostain syystä kynttiläsi ovat vielä kesälomalla, ne on syytä kaivaa esiin viimeistään tänään! 🙂

Tallenna