Myönnän, en ole koskaan ollut kovinkaan suuri jalkapallofani. Perjantaina lupasin katsoa miehen kanssa peliä, mutta jaksoin hädin tuskin minuutin, ehkä puolet. On kuitenkin olemassa jalkapalloa, jonka parissa vietän kesäsunnuntait oikein mielelläni, eläydyn ja kannustan. Parasta mahdollista jalkapalloa!

Näissä tunnelmissa tänään. Vatsa on täytetty pitsalla ja olo on ihan veltto. Vaan eipä kai sen sunnuntai-iltana paljon muuta tarvitse ollakaan!

Leppoisaa olemista teillekin!

Tämä loistava idea korusäilytykseen on vohkittu suoraan Mrs Jonesilta, jonka instakuvan nähtyäni, päätin oitis hankkia Palaset muovisäilyttimet Pernille Corydonin koruilleni. Tämä tapahtui joskus keväällä, ja unohdin koko asian, kunnes eilen, Suomalasiessa Kirjakaupassa, törmäsin muovilaatikostoihin.

Nappasin mukaani kaksi kolmen laatikon muovikuutiota ja tänään asettelin koruni kauniisti uusiin lippaisiin. Ihanat ja kätevät, ei voi muuta sanoa. Luulen, että yksi laatikosto pitää vielä hommata, mutta onneksi nämä eivät ole mikään kallis sijoitus. Yhden laatikoston hinta oli noin 17 euroa.

Yhdistelemällä koruja samoihin rasioihin, sain kaikki mahtumaan kauniisti esille. Muovilaatikossa korut ovat suojassa, vaikka rasioiden kannet ovatkin auki, ja näin korut on helppo myös löytää, kun etsiäkseen jotain tiettyä, ei tarvitse avata kymmentä samanlaista mustaa rasiaa.

Vaatehuoneessa Palaset -laatikostot mahtuvat hyvin lipaston päälle jäävälle laskutasolle. Lopputulos on siisti ja järjestelmällinen! Itse asiassa niinkin hyvä, että mietin vastaavaa ratkaisua kylppärin meikkisäilytykseen!

Eipä mulla nyt muuta. Tyttöjen viikonloppu; minä Alma ja Klaara. Keksitään jotain kivaa, ja ehkä leivotaan jotain hyvää. 🙂

Kivaa päivää teillekin!

Eilinen ilta oli todellakin omaa luokkaansa, erilainen, erityinen, ja kyllä, paras pitkiin aikoihin!
Mieleni syövereissä tosin kamppailin pitkään jälkimmäisen väittämän kanssa; Onko todellakin lupa nauttia siitä, että on yksin!

Yksin kotona on jotakin, jota tapahtuu mulle todella harvoin. Välillä tuntuu, että ei tyyliin koskaan. Toki nytkin Alma oli seurassani, mutta laillani koira tuntui vain nauttivan hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta.
Illan kulku ei ollut mitenkään etukäteen suunniteltu, melko spontaani ratkaisu mieheltäni ottaa lapset mukaansa. Molemmat. Päässäni raivosi hetken valtava ajatusmyrsky; Mitä minä sitten teen? Yksin olisi hyvä tyhjentää lasten vaatekaapit, ja viikata vaatteet siisteiksi pinoiksi. Yksin olisi loistava hetki pestä lattiat ja antaa niiden kuivua rauhassa. Myös ikkunoiden peseminen voisi sujua joutuisammin kun saisi työrauhan, tai lenkille voisi lähteä just nyt, ja olla ihan niin pitkään kuin haluaa.
Tätä harvinaisuutta en kuitenkaan halunnut käyttää mihinkään noin arkiseen. Koiran kanssa tyhjennysreissu, pionit maljakkoon ja sipulinvarsia päivälliseen. Päivälliseen, jonka syön yksin – ihan rauhassa ja nauttien.

Ja syötyäni minä nautin! Nautin siitä, että kukaan ei pyytänyt eikä kukaan vaatinut. Makasin sohvalla ja tartuin kirjaan, jonka siskoni lainasi minulle joskus vuosi (tai kaksi) sitten. Olen ylipäätään lukenut kirjan viimeksi noin vuosi sitten, kesää elettiin silloinkin. Mielessäni kävi painua kirjan kanssa ilta-aurinkoon, mutta pelkäsin kaikkien tekemättömien puutarhatöiden häiritsevän rauhaani, ja päätin vetää verhot ikkunan eteen ja unohtaa hetkeksi lopputtoman työlistani.
Ja, siinä minä sitten makasin, reilut pari tuntia sohvalla, ihan rauhassa, ja juuri siinä asennossa, joka tuntui parhaalta.

Ja, voi että, miten oman kodin tunnelmaa oli ihana haistella, kuunnella ääniä, pieniä narahduksia ja ohi ajavien autojen valtavalta tuntuvaa jyrinää. Muistelin sitä, miten olen aina nauttinut hiljaisuudesta, yksinolemisesta, ja mietin, miten tärkeää se ihmiselle todellakin on. Olla yksin, ja omassa seurassaan, omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti. Levätä ja lepuuttaa aistejaan.

Kenties poden huonoa omaatuntoa eilisen tunteistani, ja ehkä juuri siitä syystä kirjoitan asiasta tänne. Tai kenties vain olen iloinen ja tyytyväinen minilomastani, rentoutunut ja voimaantunut. Päätin joka tapauksessa antaa itselleni luvan nauttia. Nauttia yksinolosta ja omasta seurastani. Päätin myös järjestää vastaavan hetken itselleni johonkin lähitulevaisuuteen. Varastaa jostakin aikaa itselleni ja ehdottomasti olla yksin kotona. Mikä siinä sitten niin taianomaista onkin…

Ihanaa sateenraikastamaa torstaita!