Pieni kävelyretki vielä omassakin pihassa päivän päätteeksi. Tämä osa pihasta on sitä unohdettua maata, aluetta jossa harvemmin tulee oleskeltua. Suuri tontti on aikoinaan muodostettu yhdistämällä kaksi tilaa, ja tämä alapihaksi kutsumamme alue (maa on toista tonttia alempana) on pitkän ja kapean mallinen, ja päättyy näiden nuorten tammien jälkeen metsään. Lähinnä tämä alue muistuttaa nykyisellään puistoa. Tai huonosti hoidettua puistoa ainakin! 🙂

Ajattelin tässä samalla muistutella teitä Becksöndergaard-arvonnasta, joka hautautuu tuonne uusimpien postausten alle. Ellette ole jo osallistuneet, muistakaa tehdä se pian!

 Tuli näistä huiveistä muuten mieleeni, että tuo mintunvihreä tuntui omaan silmään aika vieraalta ja ehdottomasti vähiten ”mun jutulta”. Tästä huolimatta pastelliminttu on roikkunut pari päivää kaulassani,  ja olen ihan rakastunut! Välillä on hyvä koittaa jotakin uutta ja hypätä rohkeasti ulos turvaväreistään!

Ei siellä kyllä enää mikään lämmin ole. Käsivarret on ihan kananlihalla! No, mutta huomenna taas kohti kesäisempää olotilaa ja ilmastoa!

Leppoisaa ja mukavaa perjantai-iltaa teille!

Täällä on ollut tänään ihmeellisen kesäinen ilma ja ulkona on tarjentunut jopa topissa ja shortseissa.
Nappasin muutaman räpsyn iltapäiväkävelyltä. Ei ollut mukana ehkä ihan oikea kalusto tähän tarkoitukseen, mutta pala kesää tuli kuitenkin ikuistettua.

Nyt taivas onkin taas jo ihan pilvessä, ja uhkaavan harmaa. Toivottavasti viikonloppu antaisi parastaan!

Haloo kesä, haloo blogi. Molemmat tuntuvat tahmeilta, tuuli ei jostain syystä ota purjeisiin, ja homma ei lähde käyntiin.
Syy pieneen blogikatkoiluun on ihan tavallisessa elämässä. Pieniä säröjä, solmuja jotka vaikuttavat moneen juttuun. Niiden ja näiden pöliseminen tänne on tuntunut turhalta ja toisarvoiselta, kun ajatukset ovat jossakin muualla. Mutta sitähän se elämä on, ja blogi on vain yksi puoli siitä, niin kuin sen kuuluukin olla. Tänne ei voi tuoda kaikkea, ei koko elämää, eikä varsinkaan muiden asioita. Sillä niinhän se on, että monesti asioihin liittyy muitakin ihmisiä, eikä solmut yleensä ole vain yhden murheita.

Näistä jutuista huolimatta meillä on elelty ihan tavallisia kesäpäiviä. Tai niin kesäisiä kuin nyt on mahdollista näillä keleillä. Sisäinen puuutarhatonttunikin tuntuu uinuvan ja odottelevan lämpimämpiä päiviä, nautiskelen pioniajasta sisätiloissa villasukissani. Tänään on kuitenkin tarkoitus nauttia ainakin kesäisistä mauista, ja taikoa jotakin hyvää raparperista. Taitaapi muuten olla raparperi crumblen vuoro!

Pahoittelen myös, että olette saaneet odottaa kommenttiboksien puolella. Lupaan tarttua kysymyksiinne vielä tänään. Ja ne solmut, nekin alkavat löystyä ja aukeilla – kuten niillä yleensäkin on tapana!

Vanha kuva Yyteristä herättää tunteita. Aurinko, hiekka ja meri; nyt tarvitaan kesää ja lämpöä!

Toivottelen lämmintä tuulenvirettä!