Törmäsin eilen ruokakaupassa iloisen oranssiin kurpitsaan. Vaikka tämä ei ollut muodoltaan (tai lajikkeeltaan) ihan lyhdyn koverrukseen soveltuva, nappasin sen kuitenkin kärryihin. Jotenkin tuo on niin hellyttävä ihan vain koristeena kuistin pöydällä.

Eilen illalla, ja tänään, on maalailtu. Keittiön suuri ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu 12-14 henkeä, sai uuden värin. Ennen mustanruskeaksi petsattu pinta on nyt kiiltävän valkoinen, ja odottaa enää viimeistä maalikerrostaan. Kyse on sen verran suuresta huonekalusta, että muutos todellakin näkyy, ja muuttaa taas koko keittiön luonnetta. Totesimme vain, että tuokin olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

Pöydän hiontahan oikestaan aloitti koko keittiöremontin, kuten jostain on aloitettava -postauksesta saattoi arvatakin. Ja, vaikka pöytä olisi toki ollut kauniimpi valkoisena jo aikaisemminkin, tuntuu kivalta, että tämä uusi pöytä juhlistaa muutenkin muuttuvaa keittiötä.

Samalla kun pensselit on kastettu Otexiin ja kalustemaaliin, saavat parit väliovetkin valkoista pintaansa. Pieniä juttuja, joilla on kuitenkin valtava merkitys!

Sellaista lauantaita täällä. Toivottavasti teilläkin on leppoisat tunnelmat.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kylläpä syksyttää. Johtuu varmaan auringosta, mutta juuri nyt syksy ei tunnu pimeältä ja masentavalta, päinvastoin! Elinen siivouspäivä levisi käsiin, nyt on sohvat ilman päälisiä ja nopeasti voisi jopa vetää johtopäätöksen, että meillä on sekaisempaa kuin eilen aamulla. No, pitää vissiin jatkaa urakkaa tänään!

Olen pari viikkoa miettinyt, miten upealta komeamaksaruorivit näyttävät ja voivotellut, ettei ole mitään järkeä viedä kukkia sisälle, kun eivät ne kuitenkaan miltään näytä tuossa kaaoksessa. Pyörsin puheeni, pitäähän oman pihan viimeisistä kukista ottaa ilot irti!

Seuraavaksi olisi tarkoitus nostella keittiön kaapistot paikalleen. Sitten odotellaan tasoa, jonka jälkeen päästään kaakeloimaan. Altaan kanssa aikoo tosiaan venyä ainakin marraskuun loppupuolelle, joten valmista keittiötä on turha tässä vaiheessa edes odotella. Odotan kuitenkin eniten, että saadaan irtoroinaa pois lattioilta ja kaikilta tasoilta. Keittiötavarat keittiöön, sekin on jo jotain!

Eli nyt jatkamaan hommia! Nauttikaa auringosta!

Paljon kivaakin mahtui viikonloppuun, mutta ikävä vatsaflunssa pienimmällä teki myös pari kolme päivää aika raskaaksi. Tiedättehän, sekä lapsen, että pyykin pesua. Olen ollut iltaisin ihan naatti, ja kun olen saanut lapset nukkumaan, sohva ja sänky ovat kutsuneet. No, vihdoin näyttää siltä, että tauti on pienimmänkin osalta käsitelty loppuun. Tai ainakin sinnepäin.

Koska viikonloppu meni siis aika tiivisti lasten kanssa kotona, olen nyt nauttinut hiukan omasta ajasta. Eilen nukuin päikkärit, ja tänään lähdin aamulla kynsihuoltoon. Kävelin syysauringossa kyliltä tyhjään kotiin, ja nautin hiljaisuudesta. Luksusta, sanon minä!

Sisällä möllöttämisen sijaan, tänään on kuitenkin ilo olla ihan vaan ulkona. En jaksa vielä haravoida, eikä perennojakaan vielä viitsi leikellä, mutta tuolla auringonpaisteessa on silti kiva ihan vain istuskella.

Tunnin verran vielä aikaa nauttia hiljaisuudesta, joten seuraavaksi rojahdan sohvalle käsityöni kanssa. Totaalinollausta sekin!

Aurinkoista päivää teille!