Luumupiirakka onnistui oikein hyvin. Ihanan kirpsakaksi uunissa tekeytyvät luumut sopivat jotenkin tosi ihanasti syksyn makuihin. Resepti sinänsä ei ole uusi, vaan piirakkapohja on vanha tuttu, johon teen kaikki raparperripiirakasta puolukkapiirakkaan. Ja ihana leipomus just sitä, että paljon helpompaa ei enää voi oikein keksiä. Nopeus on sekin valttia, eli leipomaan voi ryhtyä vaikka vieraat olisivat jo ovella. 🙂
Pinnalle halkaistuja (ja kivettömiä) luumuja tai raparperia, omenaa, mustikkaa, puolukkaa, you name it. Sekä sokeria maun mukaan.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää joukkoon rasva sekä piimä, ja sekoita huolella.
Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun/korppujauhotettuun vuokaan.
Lisää päälle luumut (ja ripottele päälle sokeria).
Paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.
Villahousut, tai kauniimmin sanottuna neulehousut, ovat olleet syksyn paras vaate. Kotona ei oikeastaan tee mieli käyttää muita housuja. Nämä löytyvät täältä, mutta vastaavia tuntuu olevan tarjolla paljon. Paljon perusleggareita mukavammat ja ainakin omaan silmääni myös kauniimmat. Ja ihanan lämpimät! Oikeat vilukissan luottopöksyt
Perjantai-ilta meneekin jälleen mukavasti villahousuissa. Myrskyt on myrskytty ja viikko saatu kunnialla päätökseen. Kivaa iltaa ja alkavaa viikonloppua!
Se taisi olla viime viikon torstai kun mietin, että kaikesta ikävyydestään huolimatta tuo viimekeväinen kotiin linnoittautuminen oli toisaalta aika ihanaakin. Kun kalenterit tyhjenivät ja illat muuttuivat tyhjäksi vapaa-ajaksi, ainakin meillä elettiin elämää, johon tuskin enää koskaan voidaan palata. Perheenä vietimme yhdessä enemmän aikaa kuin muistan koskaan olleen mahdollista. Pelattiin korttia, katsottiin telkkaria, leivottiin, ulkoiltiin, tehtiin pizzaa, painittiin ja naurettiin. Koska ajalla on yleisesti tapana kullata muistoja, en nyt mene tässä niihin pettymyksen ja pelon tunteisiin joita ihan varmasti kuului keväällä elämään. Välillä kaipaankin takaisin tuonne. Siihen että oltaisiin koko perhe yhdessä, vietettäisiin vapaa-aikaa yhdessä ja oltaisiin ihan vain tekemättä mitään ihmeellistä. Toisaalta olen myös haistanut, etten suinkaan ole ainoa, joka muistelee välillä viime kevättä ihan hyvälläkin. Tiedän heitäkin, joita aika herätteli sen verran, että elämään tehtiin pysyviä muutoksia. Enemmän perheaikaa, vähemmän autossa istuttuja tunteja ja tyhjempiä kalenterin sivuja – pysyvästi. Arvostan!
Nyt vapaa viikonloppu tuntuu juhlalta. Varsinkin kun mennyt viikko ei missään nimessä ole ollut niitä parhaimpia, tai aikaa, jota ihan heti kaipailisin takaisin. Puuh, ei todellakaan. Sen sijaan ajatus piiitkistä yöunista, ulkoilusta, yhdessä syödyistä aterioista ja olemisen keveydestä vetää puoleensa. Ja sohva. Kenties popparit tai saavillinen jäätelöä myös. Se että ei oikeastaan tarvitse tehdä yhtään mitään. Paitsi olla ja vaikka istua riipputuolissa kehräävä kissa sylissä lämmittelemässä. Tai ehkä sytyttää pieni tuli kamiinaan. Puutkin ovat olleet siellä valmiina viime syksystä saakka. Ei tarvinnut viime talvena kauheasti lämmitellä.
Huomaan muuten, että ajatus syksystä alkaa viehättää. Kalenterista on karsiutunut viime aikoina viikonloppuriento jos toinenkin, mutta kuten keväällä opin, kotona olemisestakin voi ihan oikeasti nauttia.
Sanojen merkitystä verrataan usein tekojen tai kuvien merkityksellisyyteen ja näissä kamppailuissa sanat jäävät monesti toiselle sijalle. Nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa kuvatulva on kuitenkin kaikkien käsillä ja pääsemme seuraamaan paitsi lähellämme olevien ihmisten tekoja ja tekemisiä, myös koko maailman tekemistä. Voisiko jopa ajatella, että sanojen merkitys on jatkuvasti vahvistumassa ja niiden asema kasvamassa myös arkisissa hetkissä. Varsinkin niide henkilökohtaisesti sanottujen, kirjoitettujen ja kerrottujen. Vastaanottajalleen henkilökohtaisesti osoitettujen. Sanat eivät ole pelkkää helinää, vaan tuottavat parhaassa tapauksessa paljon hyvää monella eri tavalla. Tunteella ja ajatuksella kirjoitettu postikortti on yksi loistava tapa välittää tervehdys, positiivinen viesti tai ihan vain se ajatus, että etäisyydestä huolimatta olemme toistemme lähellä ja läsnä, sekä kiinnostuneita siitä mitä läheisillemme kuuluu.
Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.
Tässä kohtaa vuotta kun koulut ja arki on saatu kunnolla käyntiin, lukutaito on ajankohtainen juttu monessakin perheessä. Mutta tiesitkö, että huomenna 8.9. vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää. Lukutaitoa pidetään meillä Suomessa melko arkisena taitona ja siitä syystä lukutaitoa ei huomatakaan aina nostaa ansaitsemaansa asemaan, mikäli perhepiirissä ei juhlisteta lukemaan oppimista tai riemuita juuri opitusta kirjoitustaidosta. Lukutaito on kuitenkin edellytys tasa-arvolle, yksilön ja yhteiskunna kehitykselle, oppimiselle, rauhalle ja demokratialle. Lukutaidolla on myös osansa terveyden ja hyvinvoinnin toteutumiseen. Postin syyskuun uutuusikimerkeissä on tyylikäs neljän merkin sarja, jota kuvittaa Ilkka Kärkkäisen graafiset hahmot. Postimerkit juhlistavat lukutaitoa ja ovat varsin ajankohtainen aihe näin syyskuussa. Muistathan kuitenkin, että kotimaan ikimerkki on voimassa aina hintamuutoksista huolimatta, ja nyt hankitun postimerkin avuin voit yhtä hyvin ilahduttaa läheistäsi tulevaisuudessakin!
Mikäli lähipiiristäsi löytyy Tatua ja Patua fanittavia lapsia tai lapsenmielisiä, syyskuun uutusmerkeistä löytyy myös veikeä kokonaisuus postimerkkejä, jotka eivät ihan pysyneet sovitussa muodossaan. Hauskat merkit ovat päätyneet kuuden ikimerkin vihkoon vähän sikin sokin, eli kovin Tatu-Patumaisella tavalla. Näitä tarramerkkejä liimailee mielellään myös pikkuväki, mutta energisen iloiset merkit piristäisivät loistavasti myös vähän virallisempaa kirjettä.
Kosketa kortilla, ilahduta tunteella.
Syksyn ottaessa vauhtia näin syyskuussa ja arjen painaessa niskaan, kaikenlainen ilo ja yllätys on enemmän kuin tervetullutta arkisen harmaaseen elämään. Lähettämällä postikortin voit parhaassa tapauksessa pelastaa päivän ja tuottaa iloa vaikka koko viikolle. Rustaa siis muutama henkilökohtainen sana ystävälle, sukulaiselle tai kummitädille ja sujauta postimerkillä varustettu kortti postin kuljetettavaksi. Välittämällä henkilökohtaisen tervehdyksen olet osana tuottamassa arjen miellekyyttä ja hyvän mielen kierrettä. Ja mikäli lähipiiristä löytyy niitä lukutaitoa opettelevia, postikortti on mitä loistavin tapa innostaa lukemaan. Vastaavasti se itse kirjoitettu ja lähetetty kortti on melkoinen juttu lapselle.
Mikä on ikimerkki?
Kotimaan ikimerkistä voit bongata aina Suomi-neidon kuva. Suomi-neito on maksumerkintä, joka kertoo, että merkki on voimassa ikuisesti kotimaan kirje- ja korttilähetyksissä. Mikäli kirjeesi on painavampi kuin 50 grammaa, mutta kuitenkin enintään 250 grammaa, liimaa kuoreen kaksi merkkiä. Korkeintaan kilon kirje kulkee neljän merkin voimin ja siitä kahteen kiloon asti postisi kulkee kuudella ikimerkillä.
Ikimerkillä kulkevat myös ulkomaille lähetetyt tervehdykset. Ulkomaan ikimerkin tunnistat postimerkistä löytyvästä maapallon kuvasta.
Joulutervehdyksen ikimerkin taasen tunnistat lumihiutaleen kuvasta. Jouluikimerkille on vuosittain voimassa oleva aika, mutta merkki käy taas seuraavana vuonna joulutervehdysten lähettämiseen. Jotta joulukorttisi kulkevat varmasti edullisella joulumerkillä, merkitse kalenteriin päivä 14.12. Se on vuonna 2020 (jouluikimerkillä varustettujen) joulutervehdysten viimeinen postituspäivä.
