Kuten paremman ihon metsästys -postauksessa lupailin, jatkan näitä ihojuttuja Indiedaysin ja Vichyn yhteistyön merkeissä. Tällä kertaa ajattelin jutella enemmänkin tuotteista, joiden avulla unelmaihoa on nyt tavoiteltu jo parisen kuukautta. Kaikki tässä postauksessa näkyvät tuotteet ovat itselleni tuttuja jo ennen tätä yhteistyötä, ja kokemuksiani Vichyn tuotteista voitte löytää enemmänkin tuolta Beauty -tägin alta. Kuten viimeksi kerroin, merkityksellistä olikin juuri löytää ne oikeat tuotteet ja tehdä selvä suunnitelma, miten näitä käytetään. Iho kun saa parhaimman hyödyn silloin, kun sekä puhdistus, että hoitotuotteet täydentävät toisiaan. Vaikka Vichyn tuotteet ovat olleet itselläni käytössä jo parisen vuotta, olen sahannut hoitolinjasta toiseen, ja unohtanut sellaisen pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen ihonhoidon.

Omalle iholleni parhaimman avun olen löytänyt Vichyn Idéalia -sarjasta.
Idealia on silottava ja heleyttävä sarja, joka sopii kaikille ihotyypeille. Suurin muutos nyt viimeisen parin kuukauden aikana on ollut paluuni Idéalia Pro -serumin käyttöön. Vaikka Life serum on myös mahtava tehoaine (ja varsinkin nyt kun yöunet ovat minimaalisia), oma ihoni on kiittänyt erityisesti tuosta ihon värivirheitä korjaavasta Pro:n ominaisuudesta. Pari kuukautta sitten leukani kukki finneistä, mutta nyt kasvoisaani ei ole näppylän näppylää, ja ihon sävy on tasoittunut niin hurjasti, että meikiksikin riittää kevyempi vaihtoehto. Olen ennenkin kirjoittanut suositukseni Vichy Idéalia Pro -serumin puolesta, ja suositellut sitä kohtalotovereilleni, jotka kamppailevat kukkivan ja arpisen ihon kanssa. Olen myös saanut teiltä monia viestejä siitä, miten ihon kunto on oikeasti parantunut käytön aikana todella nopeasti, ja arvet haalentuneet silminnähtävästi. Eli jos et vielä ole kokeillut tuotetta, ja tunnistat itsesi noista ongelmista, suosittelen lämpimästi kokeilemaan!
Idealia Life -seerumi puolestaan sopii iholle, jossa ei välttämättä ole niitä värivirheitä, mutta rasitteena on kuitenkin elämäntavat ja ulkoiset tekijät, kuten vähäinen uni, ravintoköyhä ruokavalio, saasteet uv-säteet, tupakointi jne.
Idealia sarjan silmänymärysvoide on sekin kaikkia ihotyyppejä heleyttävä. Kevyesti valoa taittava helmiäiskoostumus feikkaa väsymyksen merkit nopeasti pois ja antaa kasvoille virkeää valon hehkua.

Mitä tulee ihon puhdistukseen, nyt omalla kohdallani kärkeen on nostettu hellävaraisuus. Iho tulee puhdistaa epäpuhtauksissta, mutta ihon oman kosteuden pois pesemisessä ei ole mitään järkeä. Myös puhdistus voi olla kosteuttavaa ja hoitavaa, ja tästä syystä omiin tuotteisiini valittiin Pureté Thermale -tuotteiden lisäksi Vichyn lähdevesi, joka viimeistelee ihon pinnan vastaanottamaan hoitotuotteet.

Kantapään kautta olen oppinut, ettei tässä iässä pelkkä seerumi todellakaan riitä antamaan kosteutusta iholle, vaan lisäksi tarvitaan kunnollinen kosteusvoide. Vichy Idéalia sarjassa on kosteusvoide normaalille- ja sekaiholle, sekä kuivalle iholle. Vaikka voiteet myydään Day Cream statuksella itselleni paras apu löytyi siirtämällä kosteuttavampi vaihtoehto yöhön, ja pitämällä sekaihon voide päivävoiteena. Näin ihon kosteutus on taattu, eikä päivänmittaan tarvitse silti huolehtia kiiltävästä ihosta.
Aikaisemmin olen kirjoittanut, etten löytänyt yhteistä säveltä Vichyn BB-voiteen kanssa, mutta taasen pikkuisen viisaampana voiteesta onkin tullut päivittäinen suosikkini. Ongelmani oli, että alunperin laitoin kasvoille sekä seerumin, päivävoiteen ja BB-voiteen. Nyt olen oppinut, että päivävoide tuolla välissä on oikeastaan aika turha, sillä BB-voide on päivävoide, joka samalla toimii meikkivoiteena. Näin BB-voide myös imeytyy ja levittyy paremmin!

Eli tässä tälläinen pienimuotoinen esittely käyttämistäni ihonhoitotuotteista. Kuten viimeksisikn, suosittelen teitäkin tekemään netissä tuon ihanneiho diagnoosin. Ja, tuotteiden sopivuuden, sekä täydellisen analyysin tarpeistasi saat tietysti Vichy-apteekeista!
Vichy My Skin -ohjelman kautta saat apua ja ajankohtaista tietoa ihonhoitosi avuksi, ja Indiedaysin kampanjasivulta löydät myös muiden bloggaajien ihonhoitovinkkejä!

Kotiuduin reissusta aamulla puoli viiden jälkeen, ja tämä sunnuntai menee kyllä mahdollisimman rennoissa merkeissä. Ehkä jo huomenna uudenlaisella energialla, mutta nyt heitän taas hetkeksi sohvalle vaaka-asentoon!

Suloista sunnuntai-iltaa!

Aina välillä saan kysymyksiä kynsistäni, ja erillistä postaustakin aiheesta on pyydelty, joten tulkoot se tässä.

Otin elämäni ensimmäiset geelikynnet helmikuussa 2009. Tuolloin oli esikoisen ristiäiset, ja meidät vanhemmat vihittiin avioliitton. Taisin jäädä koukkuun heti ensimmäisellä kerralla, sillä en ollut eläissäni saanut kokea, mitä on olla pitkäkyntinen. Geelikynsien laitto ja huolto toivat myös hieman erilaista vaihtelua elämään. Neljän viikon välein sain hetken itselleni, hetken naiseudelle ja hetken hemmottelua.
Ihan yhtäjaksoisesti en ole kuitenkaan kynsiä pitänyt tuolta saakka. Väliin on mahtunut kausia, jolloin olen yrittänyt kasvattaa omia kynsiäni luonnollisesti, ja teiltäkin olen vuosien saatossa kysellyt erilaisia niksejä hommaan. Nyt voin käsi sydämellä sanoa, että kaikki keinot on kokeiltu, kaikki ihmepillerit ja öljyhoidot koitettu. Olen hassannut rahaa erilaisiin kynnenkovettajiin ja -vahvistajiin, mutta tulosta en ole saanut mistään.
Valkoinen osa luonnollisen kynnen kärjessä kasvaa itselläni korkeintaan millin pituiseksi. Kynteni ovat kuin silkkipaperia, ja sama pätee muuten myös varpaankynsiin. En tarvitse saksia tai viiloja. Sukka kyllä kuluttaa kynteni lyhyeksi.
Myönnän, että kynnet ovat osa turhamaisuuttani, mutta pidän niiden antamasta huolitellusta fiiliksestä. Kun sormissani on kauniit kynnet, tunnen oloni naisellisemmaksi, ja kyllä, myös itsevarmemmaksi!

Olen myös todella tarkka geelikynsien ulkonäöstä. Usein törmää kynsiin, joiden muoto on kaukana kauniista, mielumminkin lapiomallinen ja pinta muhkurainen. Oli onni, että löysin täältä kotikylästä taitavan kynsiteknikon. Ihan kenelle tahansa en olisi mennyt kynsiäni laitattamaan. Koska kampaajani tunsi edellisen kynsieni laittajan, hän osasi suositella yhtä taitavaa tekijää täältä, ja niinpä Anu on siitä saakka saanut huolehtia kynsieni ulkonäöstä.

Pisin tauko geelikynsiin tuli odottaessani Klaaraa. En tiennyt olevani raskaana, kun ihmettelin, mikseivät kynnet yht’äkkiä pysyneetkään sormissani. On kuulemma mahdollista, että raskaus muuttaa kynttä sen verran, että geelaus ei välttämättä pysykään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että näin kävisi jokaiselle odottavalle äidille. Useimmilla naisilla geelikynnet pysyvät kiinni yhtä hyvin, oli sitten raskaana tai ei.

Luonnollisuus on kynsissäkin se juttu, johon pyrin. Vaikka sormissa olisikin geelikynnet, ei niiden mielestäni välttämättä tarvitse näyttää geelikynsiltä. Kaunis kapea muoto ja luonnollinen pituus yhdistettynä hillittyihin väreihin. Siinä on kauniiden kynsien salaisuus, jos multa kysytään. Geelikynnet kun voi aina lakata mieleisekseen.

Käytin pitkään kynsissäni ”ranskalaista manikyyriä”. Kärjen valkoinen väritys oli enemmänkin samppanjaan taittava, kuin puhdas valkoinen. Näin väri oli enemmän luonnollisen näköinen. Luonnolinen kynnen kärkihän on enemmän kellertävä kuin sinertävä, jota taas näkee usein rakennekynsissä. Kuva noista kynsistä löytyy esim. tästä postauksesta. Ranskalainen vaatii kuitenkin melko tumman lakan päälleen, tai useamman kerroksen vaaleaa väriä, mikäli kynsissä haluaa välillä pitää lakkausta ja piilottaa värirajan. Esim. punaiset kynnet kyllä onnistuvat, mutta hennon vaaleat lakat tuottavat ongelmia. Tästä syystä olen siirtynyt nyt yksivärisiin geelauksiin. Hento vaaleanpunainen väri menee sellaisenaan, mutta se on myös helppo lakata, mikäli mieli kaipaa vaihtelua.

Mitä vielä?
Huollatan kynteni neljän viikon välein. Kynsissäni on oman kynnen geelaus – tippien avulla omakin kynsi saatiin kasvamaan tarvittavan pituiseksi. Muuten kynsistä ei ole huolta eikä vaivaa. En juuri edes ajattele niitä, ja ne eivät millään tavalla rajoita tekemistäni. Kuvat ovat tältä aamulta, edellinen huolto oli viime viikon tiistaina. Eli viikossa huomaa jo jonkinlaisen kasvurajan helposti. Tuota rajaa on helppo häivyttää vaikkapa käyttämällä väritöntä lakkaa, jos se häiritsee. Tosin itse en koe sitä millään tavalla häiritsevänä. Mitä taas tulee geelikynsien lakkaamiseen, lakkaushan kestää geelatulla pinnalla todella hienosti verrattuna tavalliseen kynteen.

Olikohan tässä kaikki? Kysykää ihmeessä, jos jokin asia jäi vielä selvittämättä!

Nyt;
Loisto tiistaita!