Heipsan!

Kosmetiikkajuttuja tähän väliin, eli muutama tax-free-ostos maanantailta.

Olen kosmetiikan suhteen sellainen jämähtäjäluonne, mikä johtuu ehkä vähän siitäkin, että valikoimat kotiseudulla on jokseenkin huonot, ja sitten aika paljon niitä muualta ostettavia tulee ”tilattua” ystävien kautta. Joskus välillä on kuitenkin aivan ihana heittäytyä kokeneen ja ammattitaitoisen myyjän vietäväksi, ja kuunnella ne ihanat esitelmät kustakin tuotteesta, sekä saada neuvoja niin ihonhoidon, kuin värikosmetiikankin kanssa.

Olen asettanut itselleni tavoitteeksi testailla myös luonnonkosmetiikkaa, eli kartoittaa niitä luonnollisempia mahdollisuuksia kosmetiikan saralla. Viimeisen innostuksen aiheeseen sain teiltä Pahuksen couperosa -postauksen kommenteissa.
Estelle & Thild on ruotsalainen brändi, jonka tuotteisiin törmää väkisinkin ruotsalaisessa mediassa. Tuotteet on pakattu kauniisti ja houkuttelevasti, kuten tosin aika moni muukin kosmetiikkatuote. Koska sarja on minulle täysin uusi, valitsin siitä nyt pari tuotetta kokeiluuni.

Estelle & Thildiltä mukaan tarttui myyjän suosituksesta Anti-Age-seerumi ja silmänympärysvoide. Vaikka tämä sarjan hoitavin hoitolinja on määritelty sinne n. 40v iholle, tulimme siihen tulokseen, että voin ihan hyvin käyttää tuotteita kuuriluonteisesti. Tuo seerumi on kuulemma valittu Ruotsissa parhaaksi seerumiksi, eikä siis vain luonnonkosmetiikan sarjassa, vaan ihan kaikkien seerumeiden joukosta. Se ei ole liftaava, eli tuote vaikuttaa enemmänkin pehmentämällä ihoa. Parin käyttökerran jälkeen sanoisin, että tuote on hyvin imeytyvä ja riittoisan oloinen, mutta niitä tuloksia ei nyt tietenkään voi raportoida tässä vaiheessa. 🙂

Silmänympärysvoide on sitten liftaavaa sorttia, ja kieltämättä taviskosmetiikkaan tottuneena koostumuksen pieni ”puuroisuus” tuntui vähän oudolta. Mutta voide vaikuttaa hellävaraiselta herkällekin silmänympärysiholleni. Ainoa miinus on pumppupullon annostelija, josta tulee helposti otettua liika. Pitää siis opetella painamaan pumppua ihan pikkuisen, ettei hyvä aine mene hukkaan.

Samalta merkiltä nappasin mukaani myös sävyttävän huulivoiteen, ja kyllä, sen punaisimman mahdollisen! Vielä en ole valmis punaiseen huulipunaan, mutta tällä on turvallista aloittaa. 🙂

Mulla on myös joitakin sellaisia kosmetiikkasuosikkeja, joita en oikein osaa vaihtaa, vaikka muita kokeilisinkin. Toinen on Sensain 38°c ripsari, josta tosin olen vuosien saatossa päivittänyt itselleni käyttöön sen ripsiä pidentävän version. Toinen ikisuosikkini on Chanelin kynsilakat, joista tykkään sekä kestävyyden, että levittyvyyden vuoksi. Tällä kertaa matkaani lähti tumma syyslakka alennuskorista.

Nyt taitaakin kosmetiikkatilanne olla niin meikkipussissa, kuin kylppärin kaapissakin, sellaisessa kunnossa, että ihan vähään aikaan ei tarvitse mitään hankkia. Paitsi tietysti jätän option siihen punaiseen huulipunaan, jos jossain kohtaa syksyä oikein innostun punahuulista. 🙂

Kaunista torstaita!

Muistatteko, kun kerroin Helmat hulmuten -postauksessa siitä, miten kesä on kuorinut esiin naisellisempia piirteitäni, ja olen oppinut ainakin osittain mekkotytöksi. Mekkojen ja rennosti ottamisen lisäksi on vielä jotain muutakin, mitä olen tämän kesän aikana omaksunut ja se on niinkin pieni asia kuin kynsilakan käyttö! Omistan kyllä useammankin kynsilakan ja joskus innostun lakkailemaan kynnentynkiäni, mutta varsinaisesti en ole voinut kynsilakan käyttäjäksi tunnustautua. Vaan kevät toi hauskan muutoksen tullessaan, nimittäin minulle kasvoi kynnet toista kertaa elämässäni. Ensimmäisen kerran nautin pidemmistä luomukynsistä odottaessani esikoista (tai no, en kyllä nauttinut pitkistä kynsistä ja parantuneesta ihosta millään tavalla vessan pönttöön nojaillessa), ja nyt luonto oikkuili kohdallani jo toistamiseen. Ja ei, en ole raskaana. Jos perheemme vielä päättäisi lisääntyä, ilmoittaisin aiheesta ehkä jollakin muulla tapaa, kuin kynsilakoista puhuen. 🙂

Olen vuosien saatossa napsinut ties mitä vitamiinia ja pilleriä pidempien kynsien toivossa, mutta luonto ei ole niitä minulle tahtonut suoda. Olen kysellyt vinkkejänne, liottanut käsiäni öljyssä, hieronut kynsinauhoja ja seisonut miltei päälläni, mutta haperoiset, tai lähes silkkipaperiset, kynteni kääntyilevät yleensä nurin ja katkeilevat sitä mukaa, kun pituutta ehtii tulla pari milliä. Ja vaikka lyhyemmät kynnet ovatkin muodikkaat, omani ovat yleensä lohkeilleet niin pahasti, että sormenpäitään ei ainakaan tietoisesti viitsi korostaa.

Vaan kappas, jostain syystä kynteni olivat sitä mieltä, että nyt on aika kasvaa. Kynsilakkakokoelmani sisältää koko nude-värien skaalan, mutta kesän ykkösväri on ollut tomaatinpunainen, jonka hetken mielijohteesta lunastin itselleni pari vuotta sitten.

Kertoo varmasti paljon ihmisen turhamaisuudesta, mutta olen todellakin nauttinut kynsieni viilaamisesta. Ja voi jospa vain pystyisin nimeämään pilleripurkin, jolla tämä ihme lopulta onnistui, tekisin sen heti. Mutta kuten niin monessa muussakin asiassa, kynsien kasvatuksessa onnistuin vasta kun lakkasin yrittämästä ja luovuin toivosta. 🙂

Kun hulmuavat helmat ja punaiset kynnet on sisällytetty elämään, pohdin väkisinkin onko seuraava askel punatut huulet. Kuka tietää!

Mutta nyt muihin juttuihin, sillä tänään hiotaan naapuruston kimppakyytisuunnitelmat kuntoon! 🙂

Kivaa iltaa!