Kaupallinen yhteistyö ⎮ Marli & Indieplace

---

Vaikka vastustuskyky on aiheena melko jokasyksyinen, tänä vuonna se on sattuneesta syystä puhuttanut vieläkin enemmän. Jossain määrin koen tämänkin onneksi onnettomuuden sisällä: Alamme kiinnittämään yhä enemmän huomiota asioihin, joita olemme ehkä pitäneet toisarvoisina tai vähäpätöisinä. Tänään enemmän vastustuskyvystä kaupallisessa yhteistyössä Marlin kanssa.

Kerroinkin tuossa alkusyksystä, miten meillä on tänä vuonna yritetty oikein supermaksimoida vastustuskykyjutut ja välttää ne ihan pienimmätkin flunssat, jotka helposti sotkevat nyt tavallista arkea ja elämää. Jokainen taklattu pöpö ja läpi talven energisenä pysyvä olotila ovat nyt kultaakin kalliimpaa arjen luksusta. Ja vaikka äitinä ehkä eniten korostan lapsille sitä terveellistä ruokavaliota (ja tietty käsienpesua ja turvavälejä), meillä lapset ovat myös sen verran isoja, että aihetta pystytään jo lähestymään hiukan kokonaisvaltaisemminkin. Nimittäin eihän terveys ole vain sitä mitä suuhumme laitamme. Terveys ja sen osaset, kuten vastustuskykykin ovat kokonaisuuksia joihin vaikuttaa oikeastaan lähes jokainen valintamme ja tapamme.

Yksi erittäin tärkeä osa on tietenkin lepo ja uni. Nämä ovat sellainen juttu, joita lasten kanssa käsitellään melko paljonkin. Varsinkin vanhemman kohdalla pitää välillä vääntää rautalangasta, että vähäisen nukkumisen seuraus ei ole ainoastaan vaikea ylös nouseminen seuraavana päivänä, vaan unenpuutteella on yhteys ihan koko hyvinvointiimme ja jaksamiseemme. Myös siis siihen miten kehomme pystyy suojautumaan pöpöiltä ja taudeilta.

Lepo sinänsä ei tarkoita ainoastaan päivätirsoja, vaan enemmänkin palautumista. Pitäisi muistaa paitsi se palauttava liikunta, myös se palauttava tekeminen, joka nollaa stressitason. Vaikka lepo ja rentoutuminen ovatkin käsitteinä tuttuja ja asioina kovin tavallisia, tuntuvat ne silti olevan nykymaailmassa enemmänkin luksusta kuin arkipäivää. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta ja koen, että se onkin yksi hyvinvointini peruspilareista. Kun saan rentoutua ja keskittyä omaan olooni, kuulen melkein korvissa kuinka verenpaine ja stressitasot laskevat. Iltahämärässä kun kuljen viluisena saunalle ja istun pimeässä illassa löylyjen välillä, koen kuitenkin melko usein sellaista onnentunnetta, mitä muuten en pysty saavuttamaan. Rauha ja hiljaisuus ovat mulle se vastapaino, jota arjessakin tarvitsen.

Boostaa vastustuskykyä!

Huolehdi levosta ja unesta. Nuku kunnon yöunia, sillä levännyt keho jaksaa kohdata vastustajiaan paremmin. Muista myös rentoutua. Kuuntele musiikkia, lue kirjaa, soita, laula, maalaa, neulo, liiku luonnossa ja tapaa ystäviä. Mielekäs tekeminen ja sosiaalinen elämä luovat hyvää oloa ja kun me voimme hyvin, jaksamme myös pitää itsestämme parempaa huolta.

Syö terveellisesti, monipuolisesti ja tasaisin väliajoin. Mahduta lautaselle kasviksia, nappaa välipalaksi hedelmiä ja marjoja. Vastustuskykyä on varsinkin tähän aikaan vuodesta syytä boostata myös lisävitamiineilla.
Marli Vital -tuoteperheen uusi tulokas on Perinteisten puolukan ja karpalon sekä trendikkään rosmariinin liitto. Makuyhdistelmä on puhdas ja raikas, miltei juhlava. Mehujuomaan on lisätty C&E-vitamiineja, jotka suojaavat soluja hapettumisstressiltä. C-vitamiini vahvistaa vastustuskykyä ja rosmariini sisältää luontaisesti antioksidantteja.
C-vitamiinia kannattaakin muistaa nauttia tasaisin väliajoin, sillä kehomme ei pysty varastoimaan sitä! Yksi lasillinen Marli Vital Puolukka-Karpalo-Rosmariini + E&C-vitamiini  -mehua sisältää 60% päivän C&E-vitamiinien tarpeesta.

Meillä on muuten myös Marli Shotit kovassa käytössä. Se on jotenkin niin ihanaa, kun lapset kaivavat meidän pienet shottilasit ihan oma-aloitteisesti iltapalapöytään ja kaatavat jokaiselle oman tehojuoman. Jos siis happamat maut eivät ihan ensimmäisellä kerralla maistu lapsille, niin meillä ainakin on todistettu, että niihin tottuu todella nopeasti.

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!  ❤️

Venetsialaisviikonloppu. Elokuun loppu ja oikeastaan kesänkin loppu. Tai ainakin ensi viikolla pitäisi taas saada sana syyskuu sopimaan suuhun ja ajatuksiin. Toisaalta olen jo viimeisen viikon ajan miettinyt, miten nopeasti päivät lyhenevät. Tuntuu, että jos hiukankin valvoo pidempään, pimeys tulee ihan yllättäen ja todella nopeasti. Kesän jälkeen se tuntuu aina yhtä hassulta, että tarvitaankin oikeasti valoja.

Pimeys omalla tavallaan ottaa sisäänsä aina syksyisin. Kesällä liikkuminen ja urheileminen on huomattavasti helpompaa. Aikaa antavat kesällä myös pitkät päivät ja valoisat yöt. Syksyn tullen illat lyhenevät ja pyöräilykausi kutistuu luonnollisesti. Päätin kuitenkin heti elokuun alussa, että yritän pitää itseni aktiivisena muilla tavoin ja onneksi olen aika hyvin myös onnistunut siinä. Joskaan aamulenkki ei korvaa useamman tunnin treeniä, mutta on se tyhjää parempi ja käynnistää päivän kivasti. Sellaista liikkumista mikä pitää yllä terveyttä ja jaksamista. Ennen kaikkea hyvää oloa. Koska sitä hyvää oloa jos mitä tarvitaan syksystä ja talvesta selviämiseen. Ja vaikka tälle syksylle en taida saada sopimaan yhtään omaa jumppaa, ajattelin etten anna senkään häiritä. Liikun siten kuin pystyn ja saan arkeen mahtumaan. Siten, että se teettää hyvää mieltä mutta ei stressiä.

Parempaa ruokaa ja enemmän unta ja liikuntaa. Hyvän olon kaava on varsin yksinkertainen ja koen että omalla kohdallani se toimii. Kun peruspalikat on kunnossa, arjessa on myös parempi olla. Syksyn tullen olisi tietenkin helppo unohtaa itsensä ja antaa virran viedä. Mutta kyllä mä ainakin itse voin huomattavasti paremmin kun liikun päivittäin ja syön terveellisesti. Siitä unesta puhumattakaan. Ja vaikka joskus olenkin langennut siihen sudenkuoppaan, että syysväsy muka taittuisi löhöämällä ja suklaata syöden, en onneksi mene enää niin helppoon. Toki löhötäkin pitää ja suklaata syödä, mutta hyvä olo on enemmänkin balanssia levon ja liikkumisen välillä. Sitä että pitää itsestään huolta. Silloin jaksaa myös olla aktiivinen ihan tavallisessa arjessa.

Meillä ei ole viikonlopulle suuria suunnitelmia töiden vuoksi, mutta odotan pääseväni liikkumaan ja hikoilemaan. Toisaalta odotan yhtä paljon että saan poltella kynttilöitä ja hipsiä rauhassa kotona. Neuloa, lukea ja syödä hyvin. Nukkua sunnuntaiaamuna pitkään ja herätä kiireettä. Nauttia kukkakimpuista ja lämpimästä elokuun lopusta. Vetää keuhkot täyteen energiaa ja kesän viimeisiä päiviä. Olla ikään kuin henkisesti valmis kohtaamaan syyskuun. 🍂

Maanantaimoikat!

Tarkoitus oli kai tehdä blogia myös viikonloppuna, mutta ei se jotenkin mahtunut kuvioihin. Sen sijaan nautin ulkoilusta, ajasta perheen kanssa ja mikä parasta, nukkumisesta! Ja nehän ne oli ne viikonlopun suurimmat suunnitelmatkin, joten melko onnistuneet pari päivää takana.

Tässä kun vuoden vaihtuessa mietin, että mitäs sitä taas itselleen lupaisi, käytin aika pitkälti vanhaa ja hyväksi todettua listaa. Otan omaa aikaa liikunnalle, ystäville, kirjoille ja nukkumiselle. Mikään näistä ei ole sellainen, jota välttelisin, tai johon joutuisin itseäni sparraamaan, vaan kyse on ennen kaikkea ajan ottamisesta ja päivittäisestä itsensä priorisoinnista ”ruuhkavuosiarjessa” (synonyymi sanalle ruuhkavuosi?!?!). Kovin mielelläni lisäisin tuohon listaan muitakin asioita, mutta realistista sellainen lupailu ei missään nimessä olisi. Ehkä lasten kasvaessa, aikaa vapautuu taas uusille harrastuksille, mutta juuri nyt tämä riittää oikein hyvin. Olen nimittäin huomannut, että tuo pyhä nelikko on jotakuinkin saavutettavissa, kun arjen rakentamiseen näkee vaivaa. Silti ihan ykkösenä olen edelleen päättänyt pitää nukkumisen. Vain hyvin harvoin sosiaalinen elämäni vaatii valvomista saati aiheuttaa univelkaa. Lukeminen taasen on tie uneen ja tapa rentoutua, ja mitä tulee liikuntaan, lupaukseni tarkoittaa juurikin sitä, että aikaa omalle liikkumiselle otetaan jostakin muusta kuin omista yöunista.

Kun lapset olivat pienempiä, heräsin joka aamu rättiväsyneenä ja olisin voinut käydä vaikka kauppaa raajoistani, jos olisin voinut vaihtaa ne edes tuntia pidempiin uniin. Samoihin vuosiin liittyi vahvasti sekin, että illalla oli ”ihan pakko” ottaa omaa aikaa sohvalla ja katsoa jotakin jännää tai muuten mukaansa tempaavaa sarjaa. Nauttien siitä, että kukaan ei pyydä tai vaadi. Vielä yksi jakso, muka parisuhdetta vaalien.  Näitä asioita mietin tänään aamukahvini ääressä. Kun kello oli pirissyt kuudelta ja takana oli reilut yhdeksän ja puolen tunnin unet.

Ihan joka ilta ei onnistu tuo kahdeksalta nukkumaan meneminen, harvemmin ollaan edes kotona vielä siihen aikaan. Mutta sunnuntai on onneksi useimmiten niitä iltoja, joina se on mahdollista. Ja kun tulee mahdollisuus, niin johan se on käytettävä!

Meidän uusi sänky on kivikova, ja niin korkeakin, että iltaisin tuntuu, kun kipuaisi jonnekin laverille katonrajaan. Toisaalta, enpä ole herännyt yhtenäkään aamuna tänä vuonna selkä kipeänä. Tuon nukkumiselle omistetun pyhätön lattia vaatisi pikaisesti maalausta ja kattoon pitäisi löytää jokin kiva valaisin. Muuten se on ihan kiva just näin!