Lohikeitto on ehdoton keittojen kunkku, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Keitto lämmittää mukavasti kylmällä ilmalla, mutta kalakeitossa on aina vieno kesänmaku.

Hyvä kokki keittää kunnon maun lohen ruodoistakin, mutta itse kuulun siihen joukkoon, joka heittää kilon verran kalaa kattilaan. Kunnon kalasoppa syntyy simppeleistä raaka-aineista, ja maku viimeistellään nokareella aitoa voita.

Perinteinen kalakeitto:

Pilko perunat, porkkanat ja sipuli, ja keitä ne pienessä määrässä vettä lähes kypsiksi asti.
Mausta keittovesi suolalla, kokonaisilla mustapippureilla ja laakerinlehdillä.

Lisää joukkoon ruokakermaa ja maitoa, sekä nahattomat ja ruodottomat lohenpalat.
Tarkista suola, ja viimeistele maku tuoreella tillillä ja nokareella voita.

Kermainen keitto ei paljon lisukkeita kaipaa, ruisleipä maistuu aina sopan kanssa. Meillä keittopäiviin kuuluu kuitenkin olennaisena osana tuoreet, itsetehdyt sämpylät

Viiden litran kattilan kun keittää piripintaan, on useamman päivän ruokahuolto hoidettu kerralla. Ja, kuten keitoissa yleensäkin, maku vain paranee päivien myötä.

kulho ja lautasliina|Tine K Home
hopealusikat|kirppikseltä
leikkuulauta|Ikea

Höh, missä on kesä? Lämpötilasta puuttuu parikymmentä astetta ja sisälläkin saa hissutella jälleen villasukissa. Ottaisin kesäsäät takaisin, kiitos!

Koti pääsi kyllä viime viikolla todelliseen kesäkuntoon, kun sisällä käytiin vain kääntymässä, ja likaiset varpaat tassuttivat pitkin kotia. Keittiön lattia muuttui tahmeaksi nopeista mehutauoista ja välipalojen murusia löytyy sieltä täältä. Joten, toisaalta nämä kylmät päivät tulivat ihan tarpeeseenkin, olen nauttinut paikkojen oikomisesta ja pintojen pyyhkimisestä. Mutta, ei niitäkään kovin kauaa jaksa, ja välillä nauttisin taas kesän huolettomuudesta ihan mielelläni!

Tuntuu, että puutarhan kukkaanpuhkeaminenkin menee ihan hukkaan tällä säällä. Niinpä kannoinkin osan tuosta kukituksesta sisätiloihin, jotta siitä tulisi nautittua edes jollakin tapaa. Vanha tietokonepöytäkin sai uuden tehtävän olkkarin puolella. Sopii mielestäni paremmin tähän tarkoitukseen, vaikka nättihän tuo oli työpöytänäkin.

Saatiin ystävä kylään, joten se lämmittää tänään ainakin mieltä, jos ei muuten. Yritetään nauttia sateen ropinasta ja nähdä tässäkin kesäsäässä ne iloisemmat puolet!

Kaunista tiistaita!

Olen saanut tämän vuoden puolella useammankin kommentin, jossa mainitaan, että näytän nykyään jotenkin onnellisemmalta. Kiva tottakai kuulla tuollaista, mutta sitten tulee väkisinkin miettineeksi, että miksi. Olenko jotenkin onnellisempi, kuin esimerkiksi vuosi sitten, tai vaikka syksyllä? Miten elämä on muuttunut, onko onnenaiheita jotenkin enemmän, vai johtuuko kaikki vain hymystä?

Jos nyt oikein kriittisesti katselee elämää, niin onhan tähän vuoteen mahtunut erilaista kriisiä itsestään ja elämästään. On ollut kolmenkympin kriisiä ja kriisiä omasta suurentuneesta vartalosta. Kriisiä vanhenemisesta, ja ties mistä sitä nyt ihminen voikin kriiseillä. Mutta onko nuo nyt varsinaisia kriisejä sitten ollenkaan?
Kieli on siinä mielessä hassu, että se ei erota ulkonäkökriisiä ja nälänhätää. Ehkä nämä yksilön kriisit kuten ikä, vanheneminen ja juurikin se ulkonäkö, ovat kasvuprosesseja enemmänkin kuin kriisejä. Vaiheita, joissa omaa minäkuvaa katsellaan kriittisesti, muistellaan aikaa taaksepäin ja yritetään arvailla tulevaa. Samoin kuin surutyössä, on tälläisessäkin kasvutilanteessa omat vaiheensa, mutta suurimman paniikin ja ketutuksen jälkeen, ihminen alkaa sopeuttamaan itseään ja löytää uuden tavan tarkastella ympäröivää maailmaa ja itseään. Tärkeintä on hyväksyä myös se, että jokaisella vaiheella on tarkoituksensa.

Ehkä onnellisuudessa on kyse juuri tästä. Että kulkee läpi asioiden ja käsittelee ne sisällään. Hyväksyy ajankulun ja asioiden muuttumisen, ja oppii näkemään niissä sen valoisamman puolen. Tärkeimpänä ehkä kuitenkin tilanteen hyvien puolien etsiminen niiden huonojen sijaan!

Puhutaan sisäisestä rauhasta, ja allekirjoitan sen täysin. Ehkä juuri ikä on opettanut asioiden katselemiseen uuden tavan. Olen oppinut, että moni asia on elämässä hurjasti helpompi, kun ei taistele vastaan, vaan yrittää sopeutua. On huomattavasti hedelmällisempää nähdä itsensä voittajana, kuin häviäjänä.

Toki mieli oikkuilee, ja kaikilla on joskus huonojakin päiviä. Esimerkiksi itse olin tänään hetkellisesti hyvinkin ärsyyntynyt ja vihainenkin, kun totesin jälleen omistavani vaatehuoneellisen liian pieniä vaatteita. Itsensä sättiminen on välillä kai ihan normaalia, mutta kyllä elämä maistuu mukavammalle ja keveämälle, kun keskittyy muihin tunteisiin. Yritää nähdä asiat positiivisessa valossa ja löytää niistä aina jotakin hyvää.

Voisiko onnellisuus siis olla tätä? Ehkä.

Tänään olen ainakin onnellinen hiukan viileämmästä säästä. Tuntuu kotitöiden tekeminenkin inhimillisemmältä, ja yläkerran makuuhuoneetkin viilentyvät edes hiukan! 🙂