Sen verran tuulinen päivä, että mikäli ilmassa ei tuoksuisi kevät, ja maa ei puskisi vihreää, voisi kuvitella elettävän syksyä. Myönnän, pihassa pyörivät lehdet eivät helpota tätä tilannetta. Haravoitavaa olisi moneksi vuodeksi! Koska aurinko kuitenkin välillä pilkistelee aika kirkkaastikin pilvien lomasta, me ollaan tänään nautittu ulkoilusta ja pihajutuista. Jonkinlainen pääsiäsieen valmistautuminenkin on käynnissä, tarkoittaen lähinnä aamun kauppareissukierrosta ja illalle tähtäämääni siivousoperaatiota.

Meille ei juuri ole ehtinyt muodostua minkäänlaisia pääsiäsiperinteitä. Se ei silti tarkoita, ettenkö arvostaisi pääsiäsitä, päinvastoin. Tavallaan pääsiäinen vetää jopa joulun ohi, sillä minkäänlaista stressiä nämä pyhät eivät minulle aiheuta. Tänä vuonna nautitaan lähinnä vapaista ja yhdessäolosta. Siitä, että on aikaa tehdä juttuja myös kotona. Kuten esimerkiksi saunaremppaa ja pihatöitä. Mukavia juttuja, joihin usein vaan ei arjen keskellä ole aikaa. Kahden lapsen kanssa hääräillessä kun on hyvä olla mukana myös kaksi aikuista!

Myöskään mitään sen suurempia pääsiäsperinteitä meillä ei ole ruuankaan suhteen. Hyvää kotitekoista ruokaa, kiireettä ja yhdessä. Katetaan pöytää vähän paremmin ja laitetaan ehkä vähemmän arkista ruokaa, siinäpä ne. Mennään muuten parsa-teemalla, sitä kun on nyt tarjolla lähes joka kaupassa. Ja, lampaan sijasta kalaa. Ihan vain kun tekee kalaa mieli. Mämmiä ostin sellaisen pienen purkillisen lähinnä itseäni ajatellen. Pojille mämmi on ehdoton ei, mutta veikkaan Klaaran kyllä tykkäävän, tyttö kun on aika kaikkiruokainen. Ei mämmi mullekaan mikään herkku ylitse muiden ole, mutta oma perinteeni on syödä mämmiä kerran vuodessa. Vähän kuin yksi joulutorttukin kuuluu jouluperinteisiini, muttei herkkuihini. Hassu juttu tuokin!

Lähinnä lapsia ajatellen pääsiäiseen kuuluu myös koristeet. Ja kyllä, myös värikkäät sellaiset, kuten ne hauskat pienet tipuset, joita muistan itsekin lapsena tökkineeni rairuohot täyteen. Ja toki suklaamunat yllätyksineen ovat tärkeitä, joskin nekin on kokeneet pienen inflaation omasta lapsuudestani. Mitä taas tulee itseeni koristeiden suhteen, olen aika nirso. Tine K tyylisten DIY munien lisäksi en oikeastaan kauheasti muita koristeita kaipaisi. Narsissit ja pajunkissat, sitä vastoin, kuuluvat pääsiäiseen, kuten kuusi jouluun. Vaikka kissat kai virallisesti liitetään palmusunnuntaihin, mulle ne on se viralinen pääsiäiskoriste! Aika pitkälle saatiinkin tänään lasten kanssa köpötellä, että löydettiin vielä kunnollisia oksia. Täälläpäin kun varhainen kevät on saanut pajut paikoitellen jo täyteen kukkaan.

Siinäpä se, meidän pääsiäinen tiivistettynä. Jotain herkkua ajattelin vielä leipoa, jälkkäri kun kruunaa aterian. Sen enempää en kuitenkaan jaksa miettiä pääsiäisen perinneleivonnaisia. Brita kakkua sensijaan tekisi oikein mieli! 🙂

Mukavaa kiirastorstaita teille. Ja, leppoisaa pääsiäiseen virittäytymistä!

Muistatteko, kun postasin teille meidän saunahaaveista ja kodin unelmista! Jos ei heti tule mieleen, voit käydä lukaisemassa unelmana kaunis pihasauna -postauksen.

Tuolta postauksesta ohjailinkin teitä mukaan K-Raudan Mistä unelmoit kotonasi -kilpailuun. Kilpailu on avoinna vielä tämän päivän, ja palkintonahan oli 100 euron lahjakortteja K-Rautaan!

Ennen kuin hyökätään meidän saunan kimppuun, niin käykäähän laittamassa rempparahahakemus kilpailusivuille.
Aikaa on siis todellakin enää vain tämä ilta!

Näissä kuvissa joitakin elementtejä, joita valitsin itse Porin K-Raudan valikoimista yhteistyön merkeissä. Mutta paneudutaan niihin hiukan myöhemmin enemmän!

Kivaa ja unelmarikasta iltaa, ihanat!

Totuushan on se, että mun rasvanpolttoprojekti ei ole hirveästi edennyt. Tai, en tiedä, onko se edennyt oikeestaan yhtään. En ole jaksanut pahemmin mittailla, mikä sinänsä on typerää, koska ainakin itselläni paras motivaattori on kehitys.
Syitä tämänhetkiseen on monia, tekosyitä vielä enemmän. Oli se pahuksen noro, aika ei riitä, pää tarvitsee herkkuja jne…
No, noro oli oikeasti aika rankka, vaikka sinänsä hetkelliseti kroppaa pienensikin. Mutta, rasvanpoltoksi ei vatsatautia, ja muutaman päivän supermiinuskaloreita, voi laskea.
Aikakin on ollut sen verran kortilla liikkumisen suhteen, että salit olen juuri saanut toteutettua. Muutamat burpeet salin jälkeen, ja sitten onkin ollut jo kiire kotiin muiden juttujen pariin.
Aamulenkit olen jättänyt usein väliin sillä varjolla, että yöunista en voi luopua. Jos ilta venyy pitkään (kuten lähiaikoina se on venynyt), en näe järkeä puristaa muutenkin lyhyistä unista enää lenkkeilyyn. Tuloshan olisi plus miinus nolla, sillä rasvakin tarvitsee palaakseen riittävästi unta.

Toisaalta, olen laskenut asian niinkin, että arkeeni on ympätty muutenkin jo sen verran hyötyliikuntaa, että kalorinkulutuksellisesti nykyinen ruokavalionikin jää miinukselle, ja antaa myöden satunnaiset herkuttelut. Eli jos turvautuu yksinkertaiseen matematiikkaan, kaiken järjen mukaan rasvankin pitäisi palaa – hitaasti ja varmasti. Ja, sehän se tavoite onkin! Maksimissaan puoli kiloa viikossa, ettei kaikki työ valu ihan hukkaan. Mieluummin kun pidän bulkkauksen myötä kertyneet fläsät, kuin luovun piskuisista pateistani! 🙂
(Puoli kiloa viikossa tarkoittaisi muuten sitä, että juhannukseen mennessä rasvaa voisi tiristä melkein 4 kiloa! Ja sehän on paljon!)

Mä olen aina pitänyt ulkoilusta. Pyöräilystä, kävelystä, holkkäämisestä ja sitten vain nautiskelusta. Yksin, lasten kanssa, koiraa taluttaen tai kärryjä työnnellen. En niinkään jaksa laskea sitä urheiluksi tai treenaamiseksi, enemmänkin arki- ja hyötyliikunnaksi. Ongelma varmaan onkin siinä, että heti kun annetaan ohje harrastaa rasvanpolttoliikuntaa, korvien välissä napsahtaa jokin. Mä haluan nauttia siitä, mitä teen. Spurtata jos tekee mieli ja haahuilla, jos olo tarvitsee haahuilua.

Tässä, ajatuksiani tänne suoltaessa huomaan, että näin taitaa oikeastaan olla ihan hyvä! Energiaa on salille ja arkeen, liikunta tuntuu mukavalta, eikä missään nimessä pakkopullalta. Niinhän sen kuuluukin olla! Ja ne viisi viikottaista aerobista, tuleehan nekin täyteen, jos laskee mukaan kaikki arkiliikunnat.

Tänään tuli haahuiltua pieni palauttava happihyppely takareisille, jotka ovat maanantain maveista edelleen jäykkänä. Ja jalassa tietty uudet tossut! Ostin nämä treenitossut ulkokäyttöön, kun en aina halua kulkea juoksutossuissa.Pirteämmän värisiä en löytänyt, mutta eipä näistäkään energiaa puutu! Malli on Nike Flex Supreme tr2, ja oikein mukavilta nuo tuntuivat.

Aurinkoista keskiviikkoa! Nautitaan keväästä!

trikoot ja pusero | H&M
tossut | Nike
kevyt untsikka | Cubus