Rilliralli on tosiaankin saatu päätökseen, ja nyt on mammalla paitsi terävä näkö, myös uudet pirtsakat kakkulat nenällä!

Rilliralli -arvonnassa saitte kertoa mielipiteenne silmälasivalintaani, ja osallistuitte 150 euron Instrumentariumin lahjakorttiarvontaan. Huikeat yli 450 vinkkiä annoittekin, ja kohtuu tasaisesti mielipiteenne jakautuivat kaikkien viiden vaihtoehdon kesken!

Ei missään tapauksessa punaista! Mutta, niin siinä vain kävi, että punainen Lexington vei voiton!
Oikeastaan kukaan lähipiiristäni ei puoltanut valintaani, mies liputti vahvasti Pradan sinisten pokien puolesta. Nämä tuntuivat kuitenkin omaan päähän uskomattoman mukavilta, pokat eivät ”häiritse”, ja mikä tärkeintä, ne istuvat päähän myös niinä päivinä, kun ollaan verkkareissa aamusta iltaan, ja hampaatkin unohtuvat pestä. Punainen sävy on niin läpikuultava, että iho antaa sille rusehtavan vivahteen. Punainen ei tässä tapauksessa ole kova tai silmään pistävä.
Kotiäiti valitsee helppoa ja mukavaa, mutta toki, jos sisälläni olisi bisnesnainen, siskon ehdottamat Ralph Laureninkin pokat olisivat olleet vahvoilla. Mutta, jokainen tyylillään, ja tämä tuntui nyt siltä omimmalta valinnalta.

Kaikki vaihtoehdot voit kurkata Rilliralli -postauksesta.

Entä kuka onnekas voittaa lahjakortin!?

Päivi, kommentillaan:
”Siniset Pradat näyttävät niin raikkailta sinulla! Mie ottasin ne.  Hienoja pokia oot löytänyt. Mulla on sama homma edessä.”
Oli tällä kertaa onnettaren suosiossa. Voittaja saa näillä minuuteilla minulta sähköpostia ja pääsee valitsemaan laseja vielä vaikka ennen joulua!

Sellaista tällä kertaa! Flunssa taisi pelästyä uhoani, ei se ainakaan enää siitä vahvistumaan ryhtynyt. Nyt haudutellaan riisipuurot iltapalaksi, ja sytytellään taas ne kynttilät!

Ihanaa iltaa kaikille!

Voi että mä nautin tuosta lumen aikaansaamasta valosta! Vaikka tänään onkin ollut pilvistä ja (lumi)sateista, kuvaaminen on silti niin erilaista, kuin pimeinä ja mustina syyspäivinä. Tosin se kuvaamishetki on vieläkin lyhyt, mutta joulua kohti mennään, ja sitä kautta myös valoa kohti!

Stressitön viikko jatkuu hiukan epämukavissa merkeissä, sillä nyt tuntuu, että flunssa ottaa kovaan kouraansa, ja alkaa riepotella myös äitiä. Kaivoin kaapista anopilta saadut homeopaattiset helmet, ja lisäsin aamun tyrnikuormaa. Koko syksyn koputtelinkin mielessäni puuta, että miten ihmeessä sitä onkin säästynyt taudeilta. Taistelu nuhanenää vastaan on siis käynnissä, ja paras voittakoon!

Meillä on olkkarissa edellisessä postauksessa näkyvän sohvan toisella puolella tuolainen apteekkarin senkki, joka on oikeastaan vain tungettu paikalleen. Joku saattaa muistaa senkin vanhan kotimme keittiöstä, sen päällä oli vanha astiakaapin yläosa. Senkki on pidempi, kuin huoneita erottava seinänpätkä, eikä istu paikalleen lainkaan. Viime jouluna tässä oli joulukuusemme paikka, joten mietinnän alla on myös, minne sijoittaa kuusi tänä vuonna. Keittiössä olisi tilaa vaikka isommalle puulle, mutta muuten ”ei niin mieleiseni miljöö” työntää kuusta olkkarin puolelle. No, katsotaan, josko löytyisi hoikka yksilö, jonka saamme sijoitettua tänne löhökammariin.

Kaikki kaksi orkideaanikin päättivät lähestyvän joulun kunniaksi tiputtaa kukkasensa, joten valohoidosta nauttii nyt oliivien lisäksi kukattomat vihreät varret. Oliivipuiden suhteen olen toivorikas, sillä toistaiseksi jokainen on selvinnyt sisälle sijoittamisesta hyvin. Ei nyt kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa!

Sytyttelen juuri kynttilöitä ja virittäydyn lumisen illan tunnelmaan. Lämmin viltti ja kainalo, sekä tuli kaminan valkea. Niistä taitaa olla tämä tiistai-ilta tehty.

Tunnelmallista iltaa myös teille!

Viimeiset pari viikkoa on mennyt aika tohinassa. Monta rautaa tulessa, tai jotain sinne päin ainakin.
Huno ja pätkivä muistini on ollut yleinen naurunaihe jo jonkin aikaa. Liian vähän unta, liikaa asioita työnalla.

Vaikka joulu kolkuttelee jo ovia, ajattelin pyhittää tässä välissä yhden viikon stressittömyydelle. Jos koittaisi ihan vain nauttia tästä hetkestä, lumesta, pakkasesta, arjesta ja monesta muusta pienestä jutusta. Ja nukkua niitä kunnollisia yöunia!

Tilasin itsenäisyyspäiväksi mieheltä lehtikuusenoksia kuistille. Sain sen verran ison risukimpun, että siitä riitti pieneksi puuksi olohuoneeseenkin. Jospa vaikka ripustltaisiin hiukan koristeita oksille, ja virittäydyttäisiin joulumoodiin!

Suloista talvi-iltaa!