Ajattelin lokakuun tehdessä loppuaan, että hyvä niin, josko arki tästä jo rauhoittuisi ja kiireet tasoittuisivat. Valitettavasti marraskuun ensimmäinen viikko ei tuonutkaan toivottua helpotusta, ja elo onkin jatkunut kohtalaisen aikataulutetusti. Aika on muovailuvahaa, sanoi joskus omaani viisaampi suu. Totta, valintoja on tehtävä, tunnit on saatava joustamaan.
Joku varmaan muistaakin kun puhuttiin keväällä siitä päivittäisestä tunnista. Yksi tunti liikuntaa. Joka päivä. Tunti omaa aikaa. Se oli lupaus, ja samalla haaste, jonka heitin teille. Kevät on ohi, mutta oma haasteeni jatkuu. Vaikka loppukesästä asiat muuttuivat ja liikkuminen jäi, herättelin syksyn tullen itseni jälleen liikkeelle tajuttuani, miten huonoon kuntoon olin päästänyt itseni. Ei paitsi fyysisesti, vaan henkisesti myös. Seinät kaatuivat niskaan ja olo oli rättiväsynyt. Herätyksenä toimi neuvolareissu, jossa vastasin terveydenhoitajan kysymykseen ”on mulla joka viikko 60 minuuttia omaa aikaa”. Kalenterit ja arki laitettiin uuteen järjestykseen, ja nyt omaa aikaa on joka päivä. Vähintään se tunti, mutta välillä enemmänkin. Vahan muovailuun tarvittiin tervettä järkeä ja itsekkyyttä. Luopumista jostain, kuten aamun unista tai illan sohvapötköttelystä. Ja lopulta se ei edes ole niin kovin vaikeaa! Riittää että päättää. Silloinkin, kun tuntuu, että pitäisi ehtiä tuhannen muutakin juttua.
Perjantain tullen voi siis yhtä hyvin huokaista helpotuksesta, kun yksi arkiviikko on viety kunnialla läpi, mutta myös kiittää itseään oman hyvinvointinsa vaalimisesta. Välillä arjesta on vain uskallettava hypätä ulos!
Tänään aion palkita itseni lasillisella hyvää viiniä ja pötköttelyllä sohvalla villasukat jalassa. Olen totisesti sen ansainnut!
teeppari ⎜H&M
pöksyt ⎜Day Birger et Mikkelsen
kengät ⎜Tiger of Sweden
Korvikset ja kaulakorut ⎜Pernille Corydon ⎜blogin kautta saadut
tukka ⎜pesemättä
villakoirat ⎜lattialla
Kaikkea ei ehdi millään!
Ihanaa perjantaita!!!!
