Voi kai sitä pitää jopa persoonallisena, että säilyttää vauvanvaatteita olohuoneessa. Itseäni tilanne lähinnä huvittaa. Kuljen pitkin taloa ja etsin tavaroita. En vieläkään muista missä mikäkin huonekalu on, ja aina ei tule edes mieleen ajatella kuistia, jonne on myös mahdutettu ihmeellinen määrä tavaraa. Kolme huonetta on jouduttu tyhjentämään remontin alta, ja juostuani yläkerran ja alakerran väliä jonkin aikaa, alan jo pikkuhiljaa muistamaan, mihin kunkin puhtaat vaatteet tuli viedä. Palaan väkisinkin mielessäni vuoden takaiseen. Ajatella, että muutosta tulee juuri kuluneeksi vuosi!
Pitkäjänteisyyttäni on usein arvosteltu – tai lähinnä sen puutetta. Voin kuitenkin mielestäni rinta rottingilla todeta, että pitkäjänteisyyttä löytyy luonteestani mielin määrin. Eihän tätä hullutusta muuten jaksaisi. Vaikka myönnän, että nyt kun remontti on taas alkanut etenemään, olonikin kevenee. Viis kaaoksesta kun tietää, että suunta on lopulta oikea!
Vaikka omat tehtäväni ovat lähinnä catering puolella ja lastenhoidossa, remppafiilis alkaa iskeä jo minullekin. Kädet tosin syhyävät sisustamaan, oikomaan paikkoja ja yksityiskohtia. Mutta kaikki aikanaan, niinhän se menee!
Viime syksynä hankitut huonekuuset nauttivat tälläisen vanhan ja vetoisen talon ilmasta. Mustat ruukut löysin alennuksella puutarhamyymälästä. Ne ovat kevyttä lasikuitua, mutta todella vakuuttavasti kivitavaran näköistä sellaista. Sisään sujahti saviruukku aluslautasineen vaivattomasti.
Tänään aion kaiken vastapainoksi kuitenkin uhmata syksyä ja lähteä juoksemaan! Jossain kohtaa pitkäjänteisyyteni on ansainnut pienen tauonkin.
Tunnelmallista syysiltaa itse kullekin!
