Viimeöisen pakkasen johdosta tänään on ihan oikeasti tarvinnut jo uhrata muutama ajatus kesäkukkien jatkosäilytykselle. Mårbackat, oliivipuut ja pari rungollista rosmariinia olisi ihana saada selviämään yli talven. Alkutöiksi pitääkin siis kiikuttaa kaikki pelastettavissa olevat kasvit kuistille, ja miettiä sitten seuraavaa siirtoa. Jossain vaiheessahan pakkanen iskee kuistillekin.
Kuvailin puuhaillessani pihaa ja syksyä, mutta nyt aurinkoisen illan kunniaksi ajattelin laittaa blogiin nämä ilta-aurinkoiset kuistikuvat. Kuistin siivous olkoon työlistallani loppuviikolla. Ikkunoiden pesuun tosin varasin apukädet, sillä noissa vanhoissa ruuduissa ei ole saranoita, ja akkunat pitääkin nostaa paikaltaan, jotta välit pääsee puhdistamaan. Tuurillani onnistuisin varmasti pudottamaan jonkun niistä.

Suloista illan jatkoa!

Hellouuuu, keskiviiko! Ei kai voisi aamukaan enää kauniimmaksi muuttua, niin täynnä aurinkoa ja syksyn raikkautta. Näin voi alkaa vain hyvä päivä!
Koska flunssa kiertää edelleen kehää keskuudessamme, on positiivinen mieli kaivettava välillä esiin jopa pakottaen. Myönnän, etten todellakaan ole viime viikkoina olut ihan niin positiivinen, kuin mitä olen antanut ymmärtää. Hetkittäin olo repsahtaa jonnekin toivottomuuden puolelle, mutta huonossa fiiliksessä piehtaroinnin sijaan koitan katsoa aurinkoon. Flunssat on flunssia – niitä tulee ja menee jatkossakin! Tällä kertaa meillä vain on ollut keskivertoa huonompi tuuri.
Möllöttämisen sijaan yritän keskittyä arkisiin ilonaiheisiin, kuten syksyn sävyttämään vaahteraan, ja kahdeksan kuukauden ikäiseen (!) hampaattomaan hymyyn, lasten nauruun ja auringonpaisteeseen. Onhan niitä juttuja, jotka tekevät päivästä kuin päivästä kauniin, monia vain pitää itsestäänselvyytenä.

Iloa ja auringonsäteitä!

Maanantai ja uusi viikko!
Hirmuisen basic-tunnelmissa ollaan liikkeellä, edessä tavallinen ja tosi arkinen viikko, mutta sormet ja varpaat kuitenkin ristissä, että olisimme tämän viikon kaikki terveinä! Tässä on tosiaan jo koeteltu sekä koko perheen terveyttä, myös äidin jaksamista. Kaipaan arkeen rytmejä ja rutiineja. Sitä, ettei tarvitse miettiä jatkuvasti, kuka on ulkoilukuntoinen tai voidaanko vierailla jossakin.

Paitsi että arki koostuu suurimmaksi osaksi kotipäivistä, on syyskuu mennyt muutenkin aika tavalla neljän seinän sisällä. Myönnän, että esimerkiksi itsensä laittamisesta tai pukeutumisesta on tullut tingittyä ehkä enemmän kuin pitkään aikaan. Puhumattakaan meikkaamisesta tai hiustenlaitosta! Vaikka pyjamat ja verkkarit alkavat jo häiritä itseänikin, huomaan tulleeni kovin mukavuudenhaluiseksi. Mukavat farkut, mukava neule, mukavat kengät. Tukka ponnarille, ja vain kaikkein tärkeimmät mukaan mukavaan laukkuun.
Ei sillä, kukapa sitä nyt epämukavissa vaatteissakaan viihtyisi! Eilen tosin tuntui kyllä ihan mahtavalle vetää Habitare-reissuun korolliset kengät jalkaan! Vaikkakin illalla jalat huusivat, minkä turvoitukseltaan pystyivät, fiilis oli kaiken kärsimyksen arvoinen!

Habitaresta jäi käteen, vai pitäisikö sanoa mieleen, joitakin loistavia ideoita, ja muutamia vinkkejä remppaakin ajatellen. Ehkä paras juttu oli kuitenkin törmätä Elisaan! Tulen aina hurjan hyvälle tuulelle, kun joku teistä blogini lukijoista uskaltautuu tulla tervehtimään!

Nyt kiiruhdan keittämään tosi mukavat päiväkahvit ennen kuin pienin päättää heräillä päikkäreiltään.
Reipasta syysviikon alkua jokaiselle.

Iloista ja energistä mieltä – sitä todellakin tarvitaan näin syksyisin!