Ihanaa sunnuntaiaamua! Meillä heräillään  jazz aamiaisen tahtiin, kuten sunnuntaisin on tapana.
Olohuonetta järjestellessä nappasin pari kuvaa uusista Tine K:n tyynyistä, jotka tarttuivat mukaan viimeviikkoisella Turun visiitillä. Syksyn tulon huomaa taas kasvavasta innosta laittaa kotia, ja rakentaa pesää pitkän talven varalle. Turkulainen duo living on muuten ihastuttava paikka, ja nettikauppakin putiikilta löytyy. Moni tuntee paikan kuitenkin parhaiten Elvina Interiörin jatkajana.

Mutta nyt toivottelen teille ihanaa päivän jatkoa ja alan valmistautua mummulaan lähtöön. Eilisestä habanero-episodistakin (juttu Facebookissa) on selvitty, tosin poskilla keikkuu vielä aika räikeää punoitusta. Ehdin kuitenkin pelkäämään jo jotakin pahempaa. Loppu hyvin – kaikki hyvin!

Te blogini uudemmat lukijat pyysitte, että nyt muuton jälkeen kertoisin hiukan itsestäni ja blogistani. Onnistuuhan se, aloitetaan perusteista.

Hei , olen Emilia, ja ihan oikeasti Emilia, se on nimeni sekä täällä blogissa, että ihan oikeassa elämässä. Nippanappa 30 vuotta mittarissa, ei kuitenkaan ihan vielä, vasta kevättalvella 2014. Arkeni on tällä hetkellä elämää kotona lasten kanssa, aivan kuten se oli jo vuonna 2009, kun bloggaamisen aloitin. Tai no, lapsia oli vain yksi. Väliin on mahtunut, pätkiä töissä ja koulussa, mutta pääasiassa olen ollut kotiäiti viimeiset vuodet, ja mitä todennäköisemmin jään kotiin myös nyt äitiysloman loputtua.
Kaksi lasta, tyttö ja poika, vilahtavat myös blogissani. Joskus kuvissa, joskus teksteissä, mutta vaikuttavat tietysti kaikkeen tekemiseen, oli kyse sitten sisustamisesta, pukeutumisesta, ruuanlaitosta tai mistä tahansa. Olen myös naimissa teini-iän ihastukseni kanssa. Johonkin kai sekin vaikuttaa, tai mainitaan nyt joka tapauksessa.

Millainen blogini on? No se on tälläinen! Ei mitään punaista lankaa, ei mitään tiettyä kategoriaa.
En usko, että kovin pitkään jaksaisin kirjoittaa tai kuvata vain yhtä tiettyä osa-aluetta elämässäni. Blogiin kaasan paloja sieltä täältä, poimin juttuja, joista tykkään ja saan iloa. Elämä on toki paljon muutakin, mutta blogiin pyrin juurikin nappaamaan ne positiiviset puolet arjesta. Toki ihan tavallista arkea elän kuitenkin minäkin; On pyykkivuoret, siivoukset, kiukuttelevat asuintoverit jne.

Blogissani on jossain määrin seurattu kodinetsintää aika tavalla alusta asti.
Haave vanhasta talosta kuljetti meidät lopulta nykyiseen punaiseen tupaamme, mutta väliin mahtui yksi remontoitu omakotitalo, väliaikaisasumista kerrostalossa ja paljon muuta. Nykyiseen kotiimme muutime viime syksynä (kohta vuosi!), ja elämä on asettunut tänne remontin keskelle aika hyvin.
Blogiani kuvailisin sanoilla pehmeä ja lämmin. Sitä on myös arki, jota tavoittelen. Uskon, että blogistani kuulta läpi myös jonkinlainen ”oman tilan tarve”; yritän samanaikaisesti olla hyvä äiti, mutta muistaa pitää huolta myös itsestäni ja omasta jaksamisestani. Kauneus, terveys ja oma tyyli, ovatkin varmaan juuri tästä syystä eksyneet aikoinaan blogiini. Olit äiti tai et, kotiäiti tai uraäiti, oma tila ja oman hyvänolon vaaliminen ovat tärkeitä asioita elämässä. Mediassa käytetään sanaa rakennekynsiäitiys, itse puhun mielummin naiseuden säilyttämisestä – äitiydestä ja ruuhkavuosista huolimatta.

Entä jos ei tykkää?
Ei ole pakko viihtyä tai pitää tyylistäni, se on täysin ok. Heti muuton jälkeen sain muutaman parannusehdotuksen, maininnan asioista jotka voisin blogissani tehdä toisin. On ok ehdottaa, en ota sitä pahalla. Samanaikaisesti pyrin kuitenkin lunastamaan lupaukseni vanhoille lukijoille; Olen luvannut pitää blogini entisellään. Olen luvannut, että tyylini ei muutu osoitteenmuutoksenkaan johdosta. Tärkeintä kaikessa on kuitenkin se, että blogi on tekijänsä näköinen. Kun teen asiat omalla tavallani säilytän myös tekemisen ilon. Ja, sen ilon haluan säilyttää paitsi itseni, myös teidän vuoksenne!

Blogin oikeasta laidasta löytyy tuollainen avainsanapilvi, josta voi kurkata helposti erilaisa aiheita, joista olen kirjoitanut. Mikäli etsitte jotakin tiettyä, löytyy tuolta mustien pallukoiden yläpuolelta myös hakukenttä.

Tämän postauksen kuvissa näkyy Nouseva Myrsky -merkkiset, kierrätyskumista tehdyt korut, Laho Koivu -rannekoru, sekä Musta Lintu -korvakorut. Korut blogin kautta saatuja.

Pyydän anteeksi radiohiljaisuuttani, en aio selitellä sitä mitenkään; Olen pitänyt lomaa – ottanut aikalisän. Kesä on ollut omalla tavallaan raskas, suorittamisen ja tekemisen täyteinen ajanjakso, ja nyt koin, että oli aika puhaltaa peli poikki. Muutama päivä poissa tietokoneelta (ainakin osin), ja keskittyminen ihan oikeaan elämään antoi kivasti voimia. Olen nauttinut ajasta lasten kanssa, saanut ja antanut jakamatonta huomiota, nauttinut läsnäolosta ja yhdessäolosta. Olen kuunnellut naurua ja nauranut, katsellut hymyä ja hymyillyt.
Muutaman päivän kesäloman jälkeen tunnen pientä kankeutta; Bloggaajan ramppikuume iskee niin helposti taukojen jälkeen. Mutta eiköhän tämä tästä taas käyntiin saada, tekemällä kuinkas muutenkaan. Vielä eilen ajatuksissani oli korkea seinä, jonka läpäiseminen tai ylittäminen tuntui miltei mahdottomalta. Tänään päässä syntyy jo ideoita, ajatuksia joiden jalostaminen käytäntöön kuuluu seuraavien päivien askareisiin. Olette toivoneet jonkinlaista päivitettyä esittelypostausta, ja sen työstämisen aion aloittaa tänään. Tulevina päivinä kurkistetaan myös näiden mustien rasioiden sisälle.

Mukavaa perjantaita myös teille!

Nouseva Myrsky -tuotteet blogin kautta saatuja.