{ olin ehtinyt unohtaa }

15.8.2013

Sen verran ehti lapsukaisille tulla ikäeroa, että olin ehtinyt jo unohtaa, mitä arki pienen liikkuvan ihmisen kanssa on.
Klaara liikkuu nimittäin ihmeellisellä vauhdilla paikasta toiseen, niin että äidillä silmiä pitäisi olla (näiden jo olemassaolevien lisäksi) myös selässä ja molempien korvien tuntumassa.  Päässä ei ole vielä hitustakaan järkeä, eikä itsesuojeluvaisto toimi, mutta vauhtia on sitten senkin edestä.

Toinen asia, jonka olin ehtinyt unohtaa, on päiväunet!
Mite pyhä hetki se onkaan, kun pieni käpertyy höyhensaarille keskellä päivää. Vaikka parituntinen ei olekaan yhtälailla enää omaa aikaa kuin esikoisen kanssa, nautin silti rauhallisuudesta. Kuppi teetä, ja teekunpin verran vain istumista aloillaan. Arjen pieniä ylellisyyksiä.

tea time

Koitan ehtiä vastailla kommentteihinne tämän päivän aikana. Nyt kuitenkin ihan vain olen!

Aurinkoa murut!