Piti juhlistaa pikkupotilaan tervehtymistä leipolla näitä mustikkamuffineita, joita teimme jo syksyllä 2011, muokkaamalla omenamuffinien helppoa ohjetta. Vaan toisin kävi;
Oma olo oli jo aamulla outo ja kummallinen (enemmän kuin yleensä), ja iltaa kohden kävikin hyvin selväksi: Seuraava potilas olen minä itse!
No, nyt ei auta kuin toivoa, että tämä menee ohi -ja äkkiä!

Pysykäähän terveinä siellä!!! Niin, ja leipokaa. Se on kivaa!

Sisustelua maanantaiaamun iloksi!
Makuuhuone, kuten kaikki muutkin huoneet kodissamme, on vielä täysin keskeneräinen. Seinät kaipaavat maalia, ja lattian- sekä katonraja listoja (jotka tosin ovat nekin tuossa vintillä täysin valmiina ja ainostaan kiinnitystä vaille). No, tämä on sitä ikuisuusprojektia; Silmä tottuu keskeneräisyyteen!

Makuuhuoneen tunnelma ei vajaan vuoden aikana ole juurikaan muuttunut, ja järjestyskin on pysynyt jotakuinkin samana. Mitä nyt Leanderin kehto roikkui katossa jonkin aikaa. Kuvia makuuhuoneesta löydätte tervetuloa meille-, odotellaan-, sopu sijaa antaa- ja nukkuu nukkuu nurmilintu -postauksista.

Vanhan Rouvan te blogini vanhemmat lukijat jo tunnettekin, se on siis tuo vanha kaappi, jolla on suloinen ruusuesiliina yllään. Huonekalun alkuperää jo hiukan pohdittiinkin eilisen sununtailta -postauksen kommenttiboksissa. Meillä kaappi kuitenkin kätkee sisäänsä taloutemme liinavaatteet. Myös Ikean rautasänky hankittiin jo edelliseen kotiin, ja hankintaan olemme olleet tyytyväisiä. Ainoana miinuksena se pieni ikävä seikka, että kesänajan sänky on täytynyt pitää hieman etäämmällä päädyn takana olevista ikkunoista, jotta tuulettaminen onnistuisi. Varsinaisia yöpöytiä meillä ei ole koskaan ollutkaan, mutta oma, kahdesta laatikosta pinoamani koroke, on toiminut oikein hyvin. Pidän kuitenkin sängynpäädyssä myös pientä Tine K:n korikassia erilaisille rasvoille ja muille tarvittaville tavaroille, jotten tahrisi laatikoita käsi- tai jalkavoiteisiin. Hagedornhagenin korentotaulu odottaa nostamista tuohon laatikkopinoni yläpuolelle, mutta kivahan se on tuossa lattianrajassakin.

Suuri kori sängyn päädyssä toimii päiväpeitteiden ja ylimääräisten tyynyjen säilytyksessä yön ajan ja mahtuupa siinä oleilemaan myös päiväunipeittoni, joka tosin on ollut kovin vähällä käytöllä viimeaikoina. Makuuhuoneen verhoasia jäi alkuinnostuksen jälkeen pahasti kesken, ja tangolla roikkuukin nyt vain pari ylipitkää pimennyskangasta. Olen kuitenkin alkanut haaveilemaan pitkistä ja runsaista silkkiverhoista, jotakin saman sävyistä kuin sängyllä olevat Tine K:n silkkityynyt.

Haaveissa on myös suuri kattovalaisin, mutta silläkään ei ole kiirettä, sillä huone on yhä sähköttä. Niitäkin juttuja pitäisi taas alkaa pohtia. Siinäpä se, makuuhuone tästä suunnasta katsottuna.

Mutta nyt tämä mamma valmistautuu kampaajakäyntiin! Superia viikkoa teille jokaiselle!

Eipä ole tämä kodin laittaminen ollut viime päivinä juurikaan mielessä. Sunnuntain kunniaksi kuitenkin intouduin hiukan oikomaan paikkoja. Meillä on inha tauti kylässä, ja sekin tuottaa siivoilemista, joten samalla voi tarttua asiaan kokonaisvaltaisemmin. Kaiken sisällä hääräämisen lisäksi, tänään on kuitenkin pakko ottaa aikaa myös ulkoiluun. Satoi tai paistoi, kaipaan raitista ilmaa!

Suloista sunnuntaita teillekin!