Kyseessä ei suinkaan ole Marimekon uusi ompelukirja, vaan surina, joka valtaa koko pihan kun sadat kimalaiset (ystävien kesken pömpiäiset) lentelevät suuren vanhan vaahteran yllä. Voi hurja, mikä ääni!
Mutta kun oikein asiaa miettii ja niskaansa taivuttaa, en yhtään ihmettele: Jos olisin pömpiäinen, pörräisin minäkin kauniina päivänä tuolla heleän vihreässä puunlatvassa ja nauttisin sinisestä taivaasta!
Koska mulla ei ole teleobjektiivia, jäi itse surisijat kuvaamatta, mutta aika ihanalta näyttää jo tuo niiden työmaakin täältä alhaalta käsin katsottuna!

Tänään onkin herätty hiukan pilvisempään päivään, mutta välillä ihan ok sekin. Nokkosia olisi yhä perattavaksi, ja monta muutakin hommaa. Ei auta, hommiin on mentävä!

Ihanaa päivää!

 

 

Tervehdys!
Viikonloppu on vierimässä lopuilleen mutta vielä pientä fiilispalaa eiliseltä reissulta myös teille. Feissarista jo joku varmaan bongasikin, eli käväisin eilen (tai käväisimme, sillä Klaara oli mulla mukana)  Sannan uudella showroomilla. Meitä oli pieni kiva porukka bloggareita, ja upea Pernille Gorydon esittelemässä sekä korujaa, että kertomassa tarinaa niiden takaa.
Heikkouteni Pernillen koruihin on jo kai käynytkin selväksi, ja voinen kertoa, että ihanuuksien hypistely ei sitä ainakaan laimentanut. Sisäinen korujenkäyttäjäni nostaa entistä enemmän päätään.

Korut ja seura olivat huippuluokkaa, mutta niin oli kyllä paikkakin. Siis aivan ihana! Napsin kuvia kivoista yksityikohdista, ja laitan niitä teille lisää tässä lähiaikoina.

Mun piti laittaa teille viikonloppuksi puutarha-aiheisia postauksia, mutta perjantaina oli hieman teknisiä ongelmia, enkä saanut ladattua kuvia tänne blogiin. No, nyt lämpimän viikonlopun jälkeen koko piha on räjähtänyt, eikä taida olla mitään järkeä enää käyttää niitä perjantaina otettuja tilannekatsauskuvia. Tämä päivä onkin mennyt nokkosia peratessa. Taivas varjele, että sitä osaakin olla paljon!

Niin juu, ja nimpparionnea kaimat! Piti laittaa joku nimipäiväarvonta käyntiin, mutta unohdin ihan täysin! Mutta ainahan on jonkun nimppari. Sama kai se, milloin sitä arvotaan.
Nyt suihkuun ja pahnoille!

Kesäkesäkesä! Eipä ole paljoa nahkatakkia tarvittu, epävirrallien lämpötila omasta mittarista +26, mutta sitähän se ilmatieteenlaitoskin lupasi. Silti kuljen pitkissä housuissa ja ainakin lyhyissä hioissa, jotenkin pitää vielä sisäistää tämä kesäntulo. Tosin jo viime viikolla nolotti hakea poikaa päiväkodilta trenssi niskassa ja villahuivi kaulassa. Lapset leikkivät t-paidoissa, ja samoin oli pukeutuneet hoitajatkin.
Kesäkukkien suhteen mulla on sama linja. Ihan kauheasti en ole vielä kukkia istuttanut, ja orvokkeja lukuunottamatta, nekin vähät ovat vielä turvallisesti kuistilla. Mutta voihan niitä ihailla sielläkin!

Rungollisen hortensian ostin itselleni äitienpäivälahjaksi. Äiti antoi lisää mårbackoja, ja oliivipuut alkavat elpyä kuistin valossa ja viileydessä. Keittiössä on yhä yksi oliivipuu, ja muutama isompi yrtti. Joten ehkä niitä kesäkukkia ei nyt niin kauheasti tarvitse edes hankkia.
Tänään kuitenkin kaikki kasvit kastellaan huolella, sillä huomenna lähdetään kohti helsinkiä jo kukonlaulun aikaan. Luvassa varsin mukava lauantai!