Tässä se nyt tulisi, eilisen facebook-kakun ohje, eli helppo mutakakku! Laitan sen tänne blogiin, koska kaikki ei tota facea käytä, ja tämä todella on kakku, joka jokaisen pitäisi leipoa!
Eilisessä fb päivityksessä oli vielä lämpimän kakun kuva, nämä kuvat ovat tältä päivältä, ja kuten näkyy, suklaa on tässä jääkaappikylmää. Postauksen otsikon voi tässä kohtaa ymmärtää kahdellakin tapaa; Tämä kakku on paitsi tosi helppo valmistaa, myös niin törkeän äklömakea, että todellakin yksi pala riittää!

Olen aina ennen tehnyt mutakakun oikaisemalla, ja jättänyt muna-sokeri -vaahdon pois, mutta enpä jätä enää. Googlailin mutakakun ohjeita, ja muutamaa reseptiä yhdistellen, ja angstisen luonteeni vuoksi kakkia niitä uhmaten, tein oman versioni, joka ei tosin kilpaile terveellisimmän kakun titelistä.

Uuden Kuun suklaakakku valmistui tähän tapaan:

150g voita
1,5 levyä fazerin sinistä
(meillä jäi määrä pikkuisen vajaaksi, koska innostuttiin maistelemaan)
4 munaa
2dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjuhetta
1tl vaniliasokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta

Loput suklaat (jälleen n. puolikas levy) sulatettiin ja roiskittiin kakun päälle.

Sulata voi tosi miedolla lämmöllä kattilassa, ja kun voi on juoksevaa, ota kattila liedeltä, ja paloittele sekaan suklaat. Sekoita, kunnes suklaakin on sulanut.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, kaakao ja vaniliasokeri.
Vatkaa munat ja sokeri kunnon vaahdoksi, ja valuta joukkoon voi-suklaa -seos. Sekoita varoen.
Siivilöi taikinaan jauhoseos, ja sekoita kevyesti, niin, että vaahdosta ei katoa ilma.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. (Omani on halkaisijaltaan n. 24cm, ja oli ihan passeli tähän.) Peitin vuuan pohjan leivinpaperilla, mutta sen irroittaminen tahmeasta kakusta oli koko urakan vaikein osuus.

Kakku uuniin: 200˚c ja 25 minuuttia.

Suklaalevyn lopun sulatin kattilassa, ja kippasimme sen vain kakun päälle. Taitavammat tietty koristelee kakkunsa miten haluavat, meille Niilon kanssa lähinnä maulla oli nyt merkitystä, eli sillä, että suklaata on paljon.

Piece of cake, 4-vuotiaalta onnistuu mittailut ym. pikkuhommat, ja kakun pystyi valmistamaan vauva kainalossa. Toki kaikki määrät tuli vähän ”sinne päin”, mutta lopputulos ratkaisee, ja se oli täydellinen! Kakku oli hiekkaisen kuohkea reunoilta, ja tahmean mutaisa keskeltä.

Jos suklaan kanssa on ongelmia, ja tunnet itsesi riippuvaiseksi, kannattaa kokeilla tätä. Tosiaan eilisen puolikkaan kakkupalan jälkeen ei nyt ihan heti tee mieli suklaata!

EDIT: Ei se toiminutkaan. Maistui taas ihan törkeän hyvältä. Nam!

Kesän merellinen look on taattu, sikäli kuin se täällä sisämaassa on tarpeellista. Tajusin juuri, että lähes kaikki tämän vuoden vaatehankintani ovat turvallisen sinisiä tai vähintään siniraitaisia. Lähinnä kyse on siitä, että niille mukaville perusvaatteille on nyt tarvetta, ja tumma sininen on oma henkilökohtainen mustani; aina turvallinen valinta! Sininen on helppo, ja se sopii näinkin vaalealle ihmiselle usein mustaa paremmin. Itse pidän puhdasta laivastonsinistä myös hyvänä parina ruskealle nahalle, joka on mulla se asusteiden pääväri.
Kesä ja raikkaat raidat. Väripari valkoinen ja laivastonsininen toimii aina!

Puserot vasemmalta oikealle:
puuvillaneule napeilla | Mads Nørgaard
pitkähihainen raitateeppari | Gant
sininen palmikkoneule | Lindex Holly&Whyte
raitapaita paksua puuvillaa | Rampant Sporting
pellavaneule | Lindex Holly&Whyte

Kapeat kangashousut:
tummemmat housut | Lindex Holly&Whyte
päälimmäiset pöksyt | Esprit

Ryhtiä merellisiin raitoihin saa helposti mustilla housuilla ja näyttävillä asusteilla, mutta samat vaatteet toimii mulla rennosti myös repaleisten farkkujen seurana. Sinisiin housuihin voi yhdistää oikeastaan ihan mitä vain. Jalkaan korkkarit tai tennarit – riippuu mikä on fiilis!

Pari uutta asustettakin on tullut hankittua, ja juurikin siinä lemppariruskean sävyssä. Mutta niistä toisella kertaa!

Aurinkoa murut!

Ihan tosi tavallista arkea. Päiviä kotona, sateen ropinaa, makaroonilaatikkoa jne. Mutta miten hurjan onnelliseksi se tavallinen arki tekeekään. Nautin – ihan oikeesti! Arki rullaa nykyään niin sulavasti. Vauva on ottanut oman paikkansa, oppinut omat rytminsä, ja pysyy niissä. Nyt tiedän, millainen on ”helppo vauva”, ennen olin kuullut vain tarinoita. Alun hankaluuksien ja rikkonaisten öiden jälkeen voin nykyään sanoa saavani ihan tarpeeksi unta. Ei paina väsymys, tai univelka harteita. Toki oma aika on kortilla, arki paljolti lasten ehdoilla menemistä, mutta niinhän sen nyt kuuluukin olla.

Varmasti jokaisen kotiäidin, tai äidin ylipäätään, hermo on joskus koetuksella ja pinna kireällä. Kenenkäs ei olisi!? Mutta noin niin kuin enimmäkseen mä nautin meidän elämästä nyt todella paljon. Jos jotain saisin lisää, ottaisin enemmän aikaa puolisoni kanssa, ja enemmän aikaa koko perheen kesken. Mutta eihän näitä kannata jäädä kelaamaan, kai me sitten joskus saadaan taas olla kahdestaankin ihan kyllästymiseen asti.

Klaara täyttää huomenna kolme kuukautta. Sanotaan, että vauva-arki helpottuu siinä kohtaa. Niin kai. Meillä tuskin vauva enää helpommaksi muuttuu, mutta itse on nyt sopeutunut taas uuteen, ja kaikki tuntuu helpommalta kuin pari kuukautta sitten. Myönnän, että neljän vuoden ikäero lapsilla sai aikaan sen, että ehdimme jo tottua tosi helppoon arkeen.

Kuvissa tosi tavallinen tosi tavallisen päivän asu. Pehmeä, lämmin ja mukava, ne menee nykyään monen jutun edelle. Toisaalta nautin siitäkin, että pienen vauvan äidillä on lupa vain olla. Ei tarvitse ihan vimpan päälle laittautua, mutta toisaalta itseään ei saa unohtaa. Se  kultainen keskitie on tässäkin kohtaa varmasti kaikinpuolin paras.

Muistatteko viime keväänä hankkimani korallit pöksyt? Ne zaran nuortenosastolta ostetut. No nää on ne samat pöksyt yhden pesun jäljiltä. Että sellaista laatua… Mutta onni onnettomuudessa; Ne on paremman väriset nyt!

Arkisen tavallista ja turvallisen mukavaa tiistai iltaa teillekin!